Valtio on kohdentanut kunnille rahaa ikäihmisten palveluiden hoitajamitoituksen nostoa varten. Ongelmana on kuitenkin, että kaupungit ja kunnat ovat itse päättäneet, mihin valtion kohdentama raha käytetään. Edes ministeriö ei tiedä, mihin rahat on kunnissa käytetty. Vain harvassa kunnassa raha on kohdistettu sekä julkisen että ostopalveluina tuotetun tehostetun palveluasumisen yksiköihin. Hoitajamitoituksen nousu luonnollisesti tarkoittaa kasvavia henkilöstökuluja, jotka ovat palvelutuotannossa merkittävin menoerä.

Hoitotyössä jo nyt ovat käsitteet välillinen ja välitön työ. 1.1.2022 tehostetussa palveluasumisessa tulee olla vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohden ja 1.4.2023 edellytetään vähintään 0,7 mitoitusta. Hoitajamitoituksen nousu on asiana hyvä ja mahdollistaa virikkeellisen arjen. Valtion tulee varmistaa osaltaan riittävä tulorahoitus kunnille ja sen pitää olla korvamerkittyä. Kuntien tulee huolehtia, että myönnetty raha käytetään hoitajamitoituksen kuluihin sekä omassa tuotannossa että tulonsiirtona yksityisille palveluntuottajille.

Tällä hetkellä hoiva-ala kärsii työntekijöiden puutteesta. Jotta lain mukainen hoitajamitoitus voi toteutua, tulee lisäksi kouluttaa riittävästi sekä lähihoitajia että hoiva-avustajia. Ikääntyvät ansaiset hyvän hoidon, virikkeellisen arjen ja merkityksellisen elämän.

Sirpa Pursiainen, Kaupunginhallituksen varajäsen

Toimitusjohtaja, YTM

Tampereella tulee budjetoida riittävästi mielenterveys- ja päihdepalveluihin sekä kehittää palvelutarjontaa ja palveluiden sujuvuutta. Moni kuntalainen joutuu kokemaan, että heitä pompotetaan paikasta toiseen, eikä kukaan ota tosissaan hätää. Apu tulee saada varhaisessa vaiheessa, sillä se on inhimillistä ja taloudellista. Etenkin lasten ja nuorten kohdalta ennaltaehkäisevien ja varhaisen tuen palvelun tulee olla toimivia ja niihin tulee päästä nopeasti. Meillä ei ole varaa menettää lapsia ja nuoriamme syrjäytymiselle.

Kuntoutusprosesseissa tulee huomioida erilaisten palvelujen tarjonta. Kaikille ei toimi sama palvelu. Aina tulee nimetä vastuuhenkilö, joka ei vaihdu kuntoutumisprosessin eri vaiheissa. Sairaalahoitoon tulee päästä tarvittaessa ja avohoitopalvelujen tulee olla tosiasiallisia. Asiakkaan tilannetta tulee tarkastella aina kokonaisvaltaisesti: sairauden tai riippuvuuden hoito, terapia ja keskustelu, asuminen, läheiset suhteet, mielekäs tekeminen ja talous. Lääkkeet ovat harvoin ainoa tarvittava apu mielenterveys- ja päihdeongelmissa.

Ehdotan, että Tampere nostaisi esiin muutaman nuoren muutosagenteiksi. Nämä nuoret toimisivat roolimalleina siitä, kuinka upeaa on elää täyttä elämää ilman päihteitä. Kaupunki voisi maksaa näille muutosagenteille korvauksen siitä, että he antaisivat kasvonsa kampanjaan ja tekisivät aktiivisesti somepäivityksiä arkisesta elämästään. Nuoret kaipaavat samaistumisen malleja ja nuorten itsensä tuottamana viesti menisi varmasti paremmin läpi.

On sairasta säästää terveydestä, sillä säästäminen tuottaa kärsimystä sairastavalle ja hänen läheisilleen ja lisää taloudellisia kustannuksia pitkällä aikavälillä. Pidetään koko Tampere mukana ja tuetaan myös kanssaihmisinä niitä, joilla on tällä hetkellä elämässään vaikeaa.

Sirpa Pursiainen, Kaupunginhallituksen varajäsen

Toimitusjohtaja (YTM)

Valtuustoaloite 22.2.2021 – Sirpa Pursiainen (kd) & Anne-Mari Jussila (kok)

Päiväkodit ja koulut rakennuksina ovat keskeisessä roolissa kaupungin lakisääteisten tehtävien eli kasvatuksen ja koulutuksen toteuttamisessa.Tampereen koulurakennuksissa on havaittu valtuustokauden aikana paljon erilaisia sisäilmaongelmia, jotka aiheuttavat sekä inhimillisiä että taloudellisia haasteita. Tamperelaiset veronmaksajat ansaitsevat nykyistä toimivamman sisäilmakorjausprosessin.

Kokonaistaloudellisesti Tampereelle tulee kalliimmaksi korjata rakennuksia moneen kertaan ja lopulta kuitenkin rakentaa uutta. Tampereella on useita esimerkkejä epäonnistuneista päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten korjaustoimista. Yksittäiset pistemäiset korjaukset ovat toki oikea vaihtoehto silloin, kun rakennustekninen ongelma on tosiasiallisesti pieni. Tämä on harvoin kuitenkaan tilanteen lähtökohta. Tampereella myös rakennusten huoltotoimiin käytettävä euromäärä oli v. 2020 kuusikko-kuntien vertailussa alimpia. Huoltotoimien laiminlyöminen tuottaa ison riskin jatkossa jo korjattujenkin kohteiden kunnossapitoon.

Lisäksi tällä hetkellä korjaustoimien alkamiset viivästyvät jostakin syystä usein vuodella tai jopa vuosilla. Pitkittyvässä prosessissa valitettavan usein pintapuolisten korjaustoimien jälkeen pyritään vakuuttamaan ongelman poistuneen, jonka jälkeen oirehtivat ja heidän vanhempansa kokevat, että terveyshaitoista puhuminen pyritään vaimentamaan. On käynyt ilmeisen selväksi monen eri sisäilmaongelmaisen kohteen kohdalla, että sisäilmaongelmaisten oireita vähätellään. Osassa tapauksissa oirehtivia lapsia ja työntekijöitä on ohjattu siirtymään toiseen kouluun tai päiväkotiin. Käytännöntoimien kehittämisen lisäksi sisäilmaprosessissa tulee kiinnittää huomiota myös sisäilmaprosessiin liittyvien asenteiden korjaamiseen ja terveysongelmien ottamiseen vakavasti. Lisäksi lapset ja perheet tulee osallistaa nykyistä vahvemmin koko prosessiin.

Päiväkoteihin ja kouluihin liittyviä sisäilma-asioita puidaan nykyisellään sivistys- ja kulttuurilautakunnassa, asunto- ja kiinteistölautakunnassa ja toteutusvastuu on tilapalveluilla. Toisaalta talonrakennusbudjetista päätetään valtuustossa. Koko valtuustokauden lautakunnan jäsenille eri lautakunnissa on ollut epäselvää, mikä taho lopulta priorisoija päättää sisäilmaongelmista johtuvista perusparannuksista sekä uudisrakentamisesta. Lautakunnan jäsenet ovat saaneet myös vastuunjaosta erilaisia vastauksia sekä virkamiehiltä että apulaispormestareilta. Erityisesti budjettipäätöksen investointisuunnitelmien muutoksista kesken budjettikauden saadaan vähän tietoa lautakuntiin. Nykyinen hajautettu vastuu prosessi näyttää johtavan vastuun katoamiseen. Lautakuntien jäsenten tulee tietää oma roolinsa prosessin eri vaiheissa ja prosessissa tulee olla selkeästi selvillä, kuka lopulta päättää ja priorisoi korjauskohteita. Kaikista päätöksistä tulisi myös tiedottaa oikea-aikaisesti eri vastuutahoja, myös perheitä. Korjausten jälkeen on tärkeää huoltaa ja pitää yllä rakennusten hyvää kuntoa mm.säätämällä ilmanvaihdot oikein (huomioiden rakennustapa ja tarve) sekä tekemällä muut tarvittavat huoltotoimet.

Esitämme, että monitahoinen sisäilmaprosessi sekä perusparannus- ja uudisrakentamisen prosessi vastuunjakoineen on perattava läpikotaisin kaupungin organisaatiossa. Tämä on kaikkien vaikuttavin keino, jolla sisäilmahaasteet saadaan nykyistä paremmin hallintaan. Päätöksenteon näkökulmasta tulee kuvata nykyistä selkeämmin ja avoimemmin kaupungin vastuut omistamiensa rakennustenhuollosta, korjaussuunnitelmista sekä perusparannus- ja uudisrakentamisen priorisoinneista ja prosessista.

Elämän merkityksellisyys syntyy osallisuuden tunteesta ja osallistumisen mahdollisuuksista. Liian usein senioreiden osaamista ja voimavaroja ei osata tunnistaa, vaan heidät nähdään menoeränä ja heistä puhutaan käsitteillä eläkeläinen tai ikääntynyt. Toimintakyvyn heikkenemistä toki tapahtuu iän myötä, mutta se on yksilöllistä.  Senioreilla on paljon hiljaista tietoa, jota tulee kyetä hyödyntämään ennen eläkkeelle jäämistä sekä sen jälkeen.

Senioreiden näkeminen voimavarana tulisi nähdä päätöksenteossa ja varmistaa heidän ideoidensa ja näkökulmiensa esille tuleminen palveluita kehittäessä. Moni seniori on tärkeässä roolissa isovanhempana, naapurina ja läheisenä. Seniorilla ei ole aina lähipiirissä tällaisia tuen tarvitsijoita ja myös siksi kaikenlaisen vapaaehtoistyön kehittäminen kunnallisen palvelutuotannon rinnalla on tärkeää. Moni seniori voisi olla se kaivattu kummimummu tai -pappa lapsille, joiden omat isovanhemmat asuvat kauempana sekä tilanteissa, joissa omat biologiset isovanhemmat eivät voi tai kykene olemaan lapsenlapsen elämässä. Samalla tuki lapsen vanhemmille kasvattajana voi olla korvaamattoman suuri tuki. Yhtälailla moni seniori voi olla vapaaehtoisena auttajana ja keskustelijana niille, joiden toimintakyky on alentunut tavalla tai toisella. Samanaikaisesti seniorin kokema yksinäisyys lieventyy ja elämän merkityksellisyyden kokemus kasvaa.

Rakentamisen ja palvelujen tuottamisessa tulee varmistaa fyysinen ja asenteellinen esteettömyys, saavutettavuus ja saatavuus. Esimerkiksi uimarantojen suunnittelussa esteettömyys palvelee monia kuntalaisia ja toimintakykyä ylläpitävä halpa toimenpide. Kasvokkainen kohtaaminen tulee säilyttää palveluissa ja senioreita tulee tukea omaan tulevaisuuteen valmistautumisessa. Yksilöllinen palveluohjaus on asia, jossa meidän on palvelusektorilla kehityttävä.

Ihminen on arvokas vauvasta vaariin ja muksusta mummiin. Meillä ei ole vara menettää senioreiden potentiaalia ja talentteja. Senioreiden toimintakykyä ylläpitävien ja edistävien päätösten tekeminen on inhimillistä ja taloudellisesti järkevää politiikkaa. Kun merkityksellisyyden tunne ja tuen tarve kohtaavat vapaaehtoistyössä, saamme luotua hyvinvointia, kohtaamista ja läsnäoloa.

Kirjoittajat ovat Kristillisdemokraattien aktiiveja

Sirpa Pursiainen, toimitusjohtaja, Tampereen kaupunginhallituksen varajäsen 

Leila Pusa, kotihoidon palveluvastaava Parkano- Kihniö

Heikki Lähteenmäki, eläkeläinen, Orivesi

Aila Laaksonen, eläkeläinen ent. Diakoniatyöntekijä, Akaa 

Kämmenniemen koulun osittain epäonnistuneet peruskorjaustoimet ovat nostaneet taas kerran esille kaupungin epäselvän sisäilmakorjausprosessin. Pääosin rahanpuutteen takia suunniteltavat nopean aikataulun pistemäiset korjaustoimet eivät poista sisäilmaongelmia, päinvastoin.

Olemme kyseenalaistaneet useaan otteeseen sivistys- ja kulttuurilautakunnassa päiväkoti- ja koulurakennusten tarveselvittelyjen yhteydessä esiteltyjä sisäilmakohteiden korjaussuunnitelmia. Tammikuun kokouksessa peräänkuulutimme syytä siihen, miksi kuusikkokaupunkien vertailussa Tampereella rakennusten huoltotoimiin käytettävä euromäärä oli vertailun alimpia. Huoltotoimien laiminlyöminen tuottaa ison riskin jatkossa jo korjattujenkin kohteiden kunnossapitoon. Olemme pohtineet lautakunnassa ääneen korjaustoimien riskinoton järkevyyttä suhteessa uudisrakentamisvaihtoehtoon. Kokonaistaloudellisesti Tampereelle tulee kalliimmaksi korjata rakennuksia moneen kertaan ja lopulta kuitenkin rakentaa uutta.

Olemme useaan kertaan kysyneet oman päätäntävaltamme perään. Meille on ollut koko valtuustokaudella valitettavasti epäselvää, kuka lopulta päättää ja priorisoi korjauskohteita. Samoja asioita puidaan myös asunto- ja kiinteistölautakunnassa ja toteutusvastuu on tilapalveluilla. Vastaukset vaihtelevat sekä tapauskohtaisesti että virkamiesten mukaisesti. Vastuunjaon ja päätäntävallan pitää olla selkeä ja kaikilla tiedossa. Moninainen sisäilmaongelmista johtuva peruskorjausprosessi tulee perata perusteellisesti kaupungin organisaatiossa – tämä on kaikkien vaikuttavin keino, jolla sisäilmahaasteet saadaan hallintaan.

Kämmenniemen koulun vanhempainyhdistys on ansiokkaasti puolustanut lasten oikeutta käydä koulua sekä terveellisesti että turvallisesti. Huolen nostaminen tulee ottaa tosissaan ja etsiä yhteistyössä ratkaisu asialle. Saamamme tiedon mukaan sisäilmaongelmista kärsiviä lapsia ja henkilökuntaa ohjataan siirtymään toisaalle. Lisäksi olemme kuulleet, että sisäilmaongelmien vuoksi paljon sairastavien ja tästä syystä paljon koulusta poissa olevien lasten kohdalla ohjeistus on tehdä lastensuojeluilmoitus. Kuormittuneen sosiaalityön tehtävänä ei voi olla ratkaista sisäilmaongelmaisen koulun perusparantamiseen liittyviä asioita.

Sisäilmakohteiden tulee nousta nykyistä merkityksellisempään asemaan keväällä alkavalle uudelle valtuustokaudelle. Prosessi kaipaa enemmän avoimuutta, parempaa moniammatillista yhteistyötä ja jämäkämpää johtamista sekä selkää vastuunkuvausta prosessin eri vaiheissa. Panostuksia tulee lisätä myös monimuotoiseen viestintään ja kuntalaisten osallistamiseen – riittävää budjetointia unohtamatta.

Sirpa Pursiainen

kaupungin varavaltuutettu (kd.)

kaupunginhallituksen edustaja sivistys- ja kulttuurilautakunnassa

Anne-Mari Jussila

kaupunginvaltuutettu (kok.)

sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsen

Kämmenniemen koulun peruskorjausprosessi on epäonnistunut. Tiedossa on ollut alusta alkaen, että rakenteellisia ongelmakohtia koulurakennuksessa on paljon. Nopealla aikataululla tehdyt pistemäiset korjaussuunnitelmat eivät ole poistaneet sisäilmaongelmia, päinvastoin.

Ihmettelemme, miksei näin laajojen peruskorjausongelmien tultua esille pysäytetty korjaustoimia ja alettu suunnittelemaan uutta koulurakennusta. Rakennuksen yhteyteen olisi pitänyt samalla suunnitella myös alueelle kaivattu terveysasema.

Olemme kyseenalaistaneet useaan otteeseen sivistys- ja kulttuurilautakunnassa päiväkoti- ja koulurakennusten tarveselvittelyjen yhteydessä esiteltyjä sisäilmakohteiden korjaussuunnitelmia. Olemme myös pohtineet ääneen korjaustoimien riskinoton järkevyyttä suhteessa uudisrakentamisvaihtoehtoon. Lisäksi olemme kysyneet oman päätäntävaltamme perään. Meille on ollut koko valtuustokaudella epäselvää, kuka lopulta päättää tarve- ja hankesuunnitelmista sekä priorisoi korjauskohteita, samoja asioita kun puidaan myös asunto- ja kiinteistölautakunnassa. Vastaukset vastuista vaihtelevat virkamiesten mukaisesti. Tampereella on julkisten tilojen kanssa niin paljon haasteita, että tämän moninaisen peruskorjausprosessi tulisi perata kaupungin organisaatiossa. Kokonaistaloudellisesti Tampereelle tulee kalliimmaksi korjata rakennuksia moneen kertaan ja lopulta kuitenkin rakentaa uutta.

Kämmenniemen koulun vanhempainyhdistys on ansiokkaasti ja äänekkäästi puolustanut lasten oikeuksia alueella. Koulunkäynnin tulisi olla sekä terveellistä että turvallista. Nyt väliaikaisista tilaratkaisuista ollaankin tekemässä pitkäaikaisia ratkaisuja. Tämä on kestämätön tilanne sekä koulun oppilaille että myös henkilökunnalle. Sisäilmakohteiden toivoisi kaikkinensa nousevan nykyistä merkityksellisempään asemaan keväällä alkavalle uudelle valtuustokaudelle. Prosessi kaipaa avoimuutta, parempaa yhteistyötä ja jämäkämpää johtamista – monimuotoista viestintää unohtamatta.

Sirpa Pursiainen

sivistys- ja kulttuurilautakunta, kaupunginhallituksen edustaja (KD)

Anne-Mari Jussila

sivistys- ja kulttuurilautakunta, ryhmän vastuujäsen (kok)

Olen yllättynyt ja harmissani siitä, ettei hallitus tunne toisen asteen ammatillisen koulutuksen käytäntöjä. Oppivelvollisuusiän nostamisen yhteydessä hallitus suunnittelee osaamisperusteisuuden hävittämistä toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta. Tällaisen muutoksen suunnittelussa tulee hyvän hallintotavan mukaisesti tarjota myös virallinen lausuntomahdollisuus. Osaamisperusteisuuden romuttamisesta sekä virallisen lausuntomahdollisuuden puuttumisesta on huolissaan myös Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry.

Osaamisperusteisuus on sekä nuorten että aikuisopiskelijoiden etu. Osaamisperusteisuus tarkoittaa osaamisen tunnistamista ja tunnustamista ja opintopolun suunnittelua yksilöllistä tarpeista ja toiveista käsin erilaisia oppimisympäristöjä hyödyntäen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lahjakas opiskelija voi laajentaa ja syventää osaamistaan eri oppimisympäristöissä, kuten työelämässä, ja työllistyä tai suunnata jatko-opintoihin suorittaen tutkinnon muita nopeammin. Samalla se tarkoittaa sitä, että opiskelija, joka ei syystä tai toisesta kykene keskittymään ja oppimaan luokkamuotoisessa opetuksessa, voi oppia työelämävaltaisella polulla työelämässä ammatissa ja tutkinnonperusteissa vaadittavat asiat. Myös erityisopiskelijoille on voitu mahdollistaa polkuja, joissa he saavat vahvempaa tukea eri oppimisympäristöissä oppimiseen ja osaamisen kartuttamiseen. Erityistä tukea tarvitsevalle omanlainen oppimispolku osaamisperusteisuuteen pohjaten voi olla ainoa keino työllistymiseen, sillä jo opintojen aikana on mahdollisuus saada jalka oven väliin työmarkkinoille. Työelämä mielellään työllistää henkilön, joka tuntee työyhteisön ja työtehtävät.

Aikooko hallitus nyt todella lisätä syrjäytymisriskiä ja koulupudokkaiden määrää romuttamalla osaamisperusteisuuden? Nuorten toiveiden ja tarpeiden huomioiminen on mielestäni nuorten etu ja opetuksen keskiössä tulisi ollakin koulutuksen aikaisen oppimisen lisäksi myös nuoren tulevaisuus.

Osaamisperusteisuus ei tarkoita tällä hetkellä sitä, etteikö opiskelijoille tarjota mahdollisuutta opiskella ryhmämuotoisesti luokkaopetuspainotteisesti. Monet tarvitsevat juuri luokkamuotoista opetusta. Sekä luokkamuotoisen opetuksen että opetuksen henkilökohtaistamiseen tarvitaan totta kai määrärahojen lisäämistä. Toisen asteen koulutuksen uudistuksissa juuri osaamisperusteisuuden myötä on kuitenkin niin paljon hyvää, ettei ole mitään syytä palauttaa toisen asteen koulutusta institutionaalispainotteiseksi viimevuosisadan koulutukseksi.

Sirpa Pursiainen

Sosiaali- ja terveysalan opettaja (YTM)

KD Pirkanmaan piirin pj

SDP:n puoluekokouksen aloite kuusituntisesta työpäivästä kuulosta äkkiseltään työntekijän päiväunelta. Olisihan se hienoa, jos me kaikki voisimme tehdä vähemmän töitä ja olla enemmän vapaalla. Elämme kuitenkin reaalimaailmassa ja se tarkoittaa sitä, että taloudelliset näkökulmat on pakko huomioida.

Meillä ei ole olemassa yhteiskunnassa ilmaista rahaa. Työssäkäyvä maksaa veroja ja sen pohjalta kunta ja valtio rahoittavat mm. palvelut. Mikäli hoitaja tekisi enää kuusituntista työpäivää, hänen palkkansa oli huomattavasti nykyistä pienempi. Miten SDP on ajatellut, että esimerkiksi yksinhuoltajana hoitoalalla työskentelevä lähihoitaja huolehtisi perheestään kuudentunnin päivittäispalkalla? Siirryttäessä kuusituntiseen työpäivään hoitohenkilökuntaa tarvittaisiin huomattavasti lisää, sillä esimerkiksi ikäihmiset tulisi hoitaa vuorokauden ympäri edelleen. Jo tällä hetkellä hoiva-alalla on kuitenkin työntekijäpula.

Mikäli SDP ajattelee, että palkka pysyisi edelleen samana, vaikka työaika lyhenisi, niin silloinhan esimerkiksi lähihoitajan olisi pakko maksaa huomattavasti enemmän veroja, jotta tarvittava määrä työntekijöitä voitaisiin palkata. Näin ollen käytettävissä oleva raha elämän pakollisiin menoihin vähenisi.

Kunnilla ja valtiolla ei ole mahdollisuutta taikoa rahaa tyhjästä. Yhtään sen enempää yrittäjällä ei ole muuta tulonlähdettä kuin myynti, on se sitten tuotteita ja palveluita. Jo nyt moni yritys on siirtänyt päämajansa Suomen rajojen ulkopuolelle, eikä meidän tule luoda uhkakuvia, että tätä siirtymää on yhtään enempää. Tosiasia on myös se, että Suomessa on paljon yksinyrittäjiä sekä pienyrittäjiä, joiden olisi täysin mahdotonta siirtyä kuusituntiseen työpäivään. Ainoa keino monella yksinyrittäjällä ja pienyrittäjällä siirtyä kuusituntiseen työpäivään olisi nostaa hintoja huomattavasti – jälleen maksajana olisi mm. matalapalkkainen työntekijä. Tosiasiallisesti tämäkään ei olisi vaihtoehto, sillä tuotteet ostettaisiin ulkomaalaiselta valmistajalta halvemmalla hinnalla, jolloin BKT heikkenisi entisestään.

Toivoisin kaikilta puolueilta taloudellista realismia. Korona tuo talouteen haasteita jo muutoinkin. Nyt meidän pitää tehdä työtä sen eteen, että saamme pidettyä yhteiskunnan toimivana. Ideologiselle keskustelulle on oma paikkansa, mutta nyt on aika rakentaa mahdollisuuksia työllistymiselle ja yrittäjyydelle. On meidän tehtävämme varmistaa, ettei tuleva sukupolvi joudu maksamaan kovaa hintaa taloudellisesti huolimattomista ideologisista päätöksistä.

Sirpa Pursiainen

KD Pirkanmaan piirin pj (YTM)

Suomessa on hullunkurinen tilanne, kun monet tärkeätä työtä tekevät järjestöt saavat rahoituksensa ongelmia ja riippuvuuksia aiheuttavista rahapeleistä. Mielestäni Suomen malli rahoittaa yhdistysten toimintaa tällä tavoin ei ole eettisesti tarkasteltuna kestävällä pohjalla.

Koronaepidemia on tuonut mukanaan sen positiivisen muutoksen, että rahapelien pelaaminen ei ole ollut mahdollista kaupoissa ja huoltoasemilla. Uskon monen työntekijän olevan kiitollisia siitä, ettei heidän ole nyt tarvinnut jatkuvasti hätistää pelikoneiden ääreltä alaikäisiä. Työntekijöiden ei myöskään ole tarvinnut surullisena seurata, kuinka eri yhteiskuntaluokista olevat samat ihmiset pelaavat rahansa kuukaudesta toiseen tilipäivänä, eläkepäivänä tai etuuksien maksupäivänä.

Mielestäni yhteiskunnan ei tule olla tuottamassa riippuvuutta ja siihen liittyviä taloudellisia ja psyykkisiä rasitteita sen varjolla, että siitä saatu raha käytetään lopulta toisaalla johonkin hyvään. STEA:n rahoituspohja ja sitä kautta hyvää ja tärkeää työtä tekevän kolmannen sektorin rahoituspohja tulisi uudistaa. On käsittämätöntä, että tämä rahoitusmalli on jatkunut Suomessa näinkin pitkään.

Mielestäni rahapelit eivät kuulu kauppaan. Rahapeliriippuvuudesta pois pääsemiseen ja etenkin sen syntymisen ehkäisyyn auttaisi hyvinkin sanonta: ”Poissa silmistä, poissa mielestä”. Nyt olisi hyvä jatkaa jo alkanut hyvää toimintatapaa: pidetään rahapelit poissa kaupoista jatkossakin.

Sirpa Pursiainen

Sosiaali- ja terveysalan opettaja

KD Pirkanmaan piirin pj

Koronakriisin pitkittyminen voi asiantuntijoiden mukaan vaikuttaa elintarvikkeiden saatavuuteen ja hintaan hyvin nopeallakin aikataululla. Maatalouden työvoiman turvaaminen on näin ollen elintärkeää. Ulkomaisen työvoiman saaminen on nyt haasteellista ja siksi työvoimatoimiston tulisi ohjata työttömänä olevia suomalaisia maataloustehtäviin.

Itse olen nuorena viettänyt kesäpäiviä mansikoita poimien ja rikkaruohoja kitkien. Kaikki työ on tärkeää ja luonnossa vietetty aika edistää jopa terveyttä. Itse kannustan työttömiä näkemään maatalouden ja marjojen poiminnan loistavana ja mielekkäänä mahdollisuutena työllistymiseen. Maatalous ja marjanpoiminta saattavat tarjota hyvän ensimmäisen kesätyöpaikan nuorelle, mutta nyt tarvitaan myös pikakoulusta osaamista vaativiin tehtäviin.

Jostain ihmeellisestä syystä maassamme suhtautuminen maaseutuun, maatalouteen ja marjanpoimintaan ei ole ollut niin arvostavaa, kuin sen tulisi olla. Maaseutu on meille mahdollisuus. Medialta toivon näistä aiheista myönteisten juttusarjojen tekemistä.

Työvoiman lisäksi meidän tulee huolehtia ruuan korkeasta omavaraisuusasteesta. Hallituksen tulee turvata kaikin tavoin maanviljelyn ja ruokatuotannon toimintaedellytykset. Omavaraisuusastetta tulisi lisätä ja sen onnistuminen vaatii nopeita toimia.

Omavaraisuuden ylläpitämiseksi ja talouden elvyttämiseksi me voimme kaikki tehdä valintoja kuluttamisessa. Nämä arkipäivän valinnat ovat tärkeitä ruokaturvan ja huoltovarmuuden parantamiseksi. Suomalaiset ja paikalliset tuotteet on hyvä merkitä isosti, jotta kuluttajan on helppoa tehdä nopeita valintoja ostoksia tehdessään.

Suosimalla paikallisia yrityksiä sekä suomalaisia elintarvikkeita ja tuotteita lisäämme kysyntää, joka lisää suomalaista työllistymistä ja yrittäjyyttä. Paikallisten ja suomalaisten tuotteiden suosiminen on samalla ilmastoteko, sillä silloin tuotteiden kansainvälisestä kuljetuksesta syntyvät päästöt jäävät pois.

Sirpa Pursiainen

KD Pirkanmaan piirin pj

j