Maan hallitusohjelmaan on kirjattu, että hyvinvointialueiden tulee vuodesta 2025 eteenpäin asteittain laskea ja julkaista omien sote-palveluidensa yksikkökustannushintoja. Kuluttaja- ja kilpailuvirasto on valtiovarainministeriön pyynnöstä lausunut, että aluekohtaisten yksikkökustannushintojen julkaiseminen olisi vahingollista hyvinvointialueille ja niitä ei tulisi vaatia.

Lausunnon perusteet näyttävät varsin poliittisilta ja vastuuttomiltakin. Hyvinvointialueet käyttävät niukkoja verovaroja sote-palveluiden järjestämiseen. Nykypäivänä palvelujen tuottamistapojen valinta pitää perustua myös taloudelliseen ymmärrykseen siitä, mitä hyvinvointialueet tuottavat itse ja mitä ostavat markkinoilta. Ajattelen vahvasti, ettei ole hyvää hallintotapaa tai julkisuuslain tai veronmaksajan edun mukaista, etteivät hyvinvointialueet julkaistaisi yksikkökustannushintoja eli tietoja siitä, miten verovaroja käytetään.

Lähes kaikkien hyvinvointialueiden itse laaditut strategiat myös painottavat vastuullista ja läpinäkyvää taloudenpitoa. Mikäli hyvinvointialue ei halua yksikkökustannushintoja laskea ja julkaista, herättää se kysymyksen siitä, että eikö taloutta sitten haluta hoitaa vastuullisesti ja avoimesti? Mikään sote-alan palveluntuntuottaja ei voisi toimia tietämättä, mitä kunkin palvelun tuottaminen maksaa. Miksi hyvinvointialue haluaisi salata yksikkökustannushinnat? Siksikö, että se paljastaisi oman tuotannon kalleuden ja haluttomuuden tai heikon osaamisen kehittää sitä tehokkaammaksi? Paljastaisiko kustannusyksikköhinnat kenties palveluihin jyvitettävän jotakin sellaisia hankintoja tai kuluja, joita ei haluta tuoda julkisuuteen? Nostaisiko yksikkökustannushinnat esille välillä varsin moniportaisen ja kalliin johtamisjärjestelmän?

Luonnollisesti hyvinvointialueet käyttävät ostopalveluja täydentämään omaa tuotantoa. Ymmärrän, että joissakin tilanteissa ja tietyssä määrin omaa tuotantoa tulee olla asiakas- ja potilasturvallisuuden takaamiseksi palvelujen saatavuuden varmistamisen näkökulmasta. Lisäksi ymmärrän sen, ettei kenellekään yksityiselle palveluntuottajalle tule antaa monopoliasemaa, joka mahdollistaisi hintojen ison nostamisen. Ei kuitenkaan saisi milloinkaan olla niin, että omaa tuotantoa pidetään ensisijaisena kaikissa tilanteissa, vaikka se olisi selkeästi kalliimpaa. Tai että päättäjille annetaan väärä kuva siitä, että kaikki ostopalvelutuotanto on omaa tuotantoa kalliimpaa. Kyse on kuitenkin siitä, kuinka meidän itse kunkin työssäkäyvän verovaroja käytetään. Ei saisi olla myöskään niin, että hyvinvointialueilla on valta polkea liian alhaisilla kattohinnoilla ostopalveluja tuottavia yrityksiä konkurssin tai pakkomyynnin partaalle.

Mielestäni on kaikkien etu, että hyvinvointialueet alkavat laskemaan ja julkaisemaan kustannusyksikköhintoja kuten hallitusohjelma edellyttää. Tämä mahdollistaa aidon tiedolla johtamisen sekä yhdistettynä palvelutarpeen arvioihin se lisää talouden ennustettavuutta. Samanaikaisesti pystytään yhä paremmin seuraamaan, mitä taloudellisia vaikutuksia on muutoksilla, joita palveluketjuissa tehdään. Kun kaikki hyvinvointialueet johtavat taloutta tietoon pohjautuen, kyemme myös aidosti paremmin parantamaan palvelujen laatua sekä varmistamaan talouden kantokyvyn. Me olemme kuitenkin vastuussa siitä, millaisen yhteiskunnan jätämme tuleville sukupolville.

Sirpa Pursiainen-Hautala (YTM), toimitusjohtaja

Pirkanmaan KD aluevaltuustoryhmän pj