Sanan- ja uskonnonvapaus on ihmisoikeus

Pidän täysin käsittämättömänä ja sivistysyhteiskuntaan kuulumattomina viime viikkojen uutisia sanan- ja uskonnonvapauden kaventamispyrkimyksistä. Demokraattiseen ja rauhaan pyrkivän sivistysyhteiskunnan periaatteisiin kuuluu keskeisenä asiana sanan- ja uskonnonvapaus. Ymmärtämys erilaisiin näkökulmiin ja katsomuksiin on pohjana ihmisyyttä ja erilaisuutta arvostavalle yhteiskunnassa, jossa jokaisella on vapaus ajatella ja elää vapaudessa.

Päivi Räsänen on siteerannut raamattua ja pohtinut synnin näkökulmasta oikeaa ja väärää. Mikäli tässä tutkinnassa päädyttäisin absurdisti siihen tulokseen, että Päivi Räsänen olisi toiminut jotakin ryhmää vastaan, tulisi samalla tuomita kaikki ne tahot, jotka pitävät lihansyöntiä vääränä. Suomen lainsäädännön mukaan lihantuotanto ja teurastus on laillista. Miksi kasvissyöjä saa tuomita ja pitää vääränä sitä, että joku kerskailee lihansyönnillään ottamalla kuvia ihraa ja vertatihkuvista liha-annoksistaan sen vuoksi, että kokee tällä olevan kytköksen ilmastonmuutokseen tai eläinoikeuksiin? Eikö Päivi Räsäsellä ole yhdenvertainen oikeus eettiseen ajatteluun ja uskontoon?

Lainsäädännön näkökulmasta herää itselleni väistämättä kysymys myös siitä, onko koko prosessissa syyllistytty rikoslain mukaiseen kunnianloukkaukseen Päivi Räsästä kohtaan? Räsänen on nimenomaisesti vastannut, ettei hän missään nimessä ole pyrkinyt tai pyrkimässä kiihottamaan mitään ihmisryhmää vastaan pohtiessaan eettis-moraalisia kysymyksiä raamatun valossa.

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta jokaisella tulee olla oikeus maailmankatsomukseen: niin ateistilla, muslimilla kuin kristitylläkin. Laki antaa tietyt raamit asioille yhteiskunnassa, mutta käsitys synnistä, pelastuksesta, karmasta, ikuisesta elämästä, uudestisyntymisestä tai inkarnaatiosta kuuluvat sanan ja uskonnonvapauden piiriin ja ne eroavat eri uskonnoissa. Yhtälailla käsitys ja uskomus siitä, ettei Jumalaa ole, kuuluu sanan- ja uskonnonvapauden piiriin. Tilanne ei voi olla se, että kulloinkin vallassa oleva poliittinen taho pyrkii muuttamaan sen, mitä uskonnon- ja sananvapaus tarkoittaa.

Olen huolissani siitä, että tietyt tahot pyrkivät poistamaan omasta yhteiskunnastamme oman suomalaisen kulttuurihistoriamme kristillisine piirteineen kouluista ja päiväkodeista. Tavoite uskonnottomasta yhteiskunnasta pohjautuu vahvoihin uskomuksiin enkä pidä tällaista poliittista tavoitetta hyvänä. Ollaan mieluummin ylpeitä suomalaisuudesta ja kristillisestä kulttuuristamme ja hyväksytään se, etteivät kaikki ajattele samoin.

Sanan- ja uskonnonvapaus on koko EU-tasolla ja kansainvälisellä tasolla tunnustettu ihmisoikeus ja yleensä jokainen maa vaalii omia kulttuuriperinteitä. Ei kaiketi Suomi halua olla kehitysmaa ihmisoikeuksissa, koskien sanan ja uskonnonvapautta?

Sirpa Pursiainen

KD Pirkanmaan pj

KONKREETTISTA APUA LAPSIPERHEILLE

Viidennes lapsista Pirkanmaalla asuu yhden vanhemman perheessä. Moni yksinhuoltaja tuskailee tällä hetkellä sen kanssa, ettei saa tarvitsemaansa apua. Nelihenkisen perheen yksinhuoltaja äidille saatetaan tarjota keskusteluapua vanhemmuudesta, mutta konkreettisen avun saaminen kotipalvelun kautta toteutuu vain harvoin. Konkreettinen apu voisi olla lapsien hoitaminen, siivoaminen tai ruuan laittaminen. Tällaisella konkreettisella tuella voitaisiin tukea jaksamista ja ehkäistä vanhemman uupuminen ja kalliimpien palveluiden tarpeen syntyminen.

Moni vanhempi tuskastuu myös sen kanssa, että apua lasten- ja nuorten mielenterveysongelmiin ei meinaa saada. Monesti perhe ei ole ensimmäisenä hakemassa ammattiapua, vaan lasta ja nuorta pyritään auttamaan ja tukemaan mahdollisimman pitkään kotona. Ongelmien syvetessä ja pitkittyessä apua haetaan, mutta terapiaan ja psykiatrisiin palveluihin pääsy voi kestää jopa puolivuotta. Tämä on lapselle ja nuorelle aivan liian pitkä aika. Varhaisen tuen palvelujen puuttumisesta kertoo se, että miltei joka kymmenes nuori saa lopulta erikoissairaanhoitoa.

Lainsäädännön mukaan asiakkaan tulisi saada oikea-aikaista ja riittävää apua ja tukea. Kotipalvelua tulee olla tarjolla ja sitä tulee tarjota perheelle tarvittaessa ilman lastensuojelun asiakkuutta ja lapsille suunnattuja matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluja tulee lisätä.

Sirpa Pursiainen

KD Pirkanmaan piirin pj

LUONNOLLINEN ELINYMPÄRISTÖ TURVATTAVA

Puhdas ilma ja vesi ovat elinehtomme. Luonto antaa meille hyvinvointia monin eri tavoin. Luonnon kantokyky ja ilmastonmuutos tulee ottaa vakavasti. Ilmastonmuutoskeskustelussa on kuitenkin jostakin syystä otettu tikunnokkaan yksityisautoilu. Mielestäni on epäeettistä sekä tosiasiat kieltävää antaa sellainen kuva, että ilmastokysymykset voidaan ratkaista yksin autoilua hankaloittamalla ja kieltämällä.

Tosiasiallisesti maaseudulla eläville luontosuhde on yleensä tärkeämpi, kuin kaupungissa asuvalle. Elämäntapa maaseudulla on usein kestävä. Autoa käytetään työmatkoihin, mutta samalla hoidetaan myös muut asiat. Maaseudulla harvemmin on sellaista kulutushysteriaa kuin keskustoissa. Rikkimenneitä vaatteita korjataan ja tavaroita kierrätetään, biojätteitä kompostoidaan ja kasvimaita hoidetaan.

Hiilidioksidipäästöjä tarkastellessa yhdellä ulkomaan matkalla tuotetaan saman verran päästöjä kuin ajaessa muutama vuosi autolla. Kertakäyttöisten kulutustuotteiden valmistaminen halpamaissa kuljetuksineen saastuttaa erittäin paljon.

Jokaisen tulee sitoutua ilmastonsuojeluun, jokaisen tulee kuluttaa nykyistä vähemmän. Maaseudulla asuvien elämää ei tule tehdä kuitenkaan mahdottomaksi auton käyttämisen hankaloittamalla. Väkisin kaupungistuminen ei ole oikea ratkaisu ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Maaseudun pitäminen elinvoimaisena on osaltaan turvallisuuskysymys ja maatalouden toiminnan mahdollistamisella turvataan riittävä omavaraisuus ja huoltovarmuus.

Ilmastonmuutos on otettava vakavasti, mutta vastuu siitä kuuluu kaikille. Luonnollinen elinympäristö tulee olla mahdollinen ihmiselle jatkossakin ja maaseudulla elämiselle tulee antaa mahdollisuudet.

ARVOKAS IKÄÄNTYMINEN TURVATTAVA

Yhteiskunnassamme on tapahtunut käsittämätön arvomuutos. Meillä tehdään ikäihmisillä bisnesta ja meillä tehdään poliittisia säästöpäätöksiä koskien ikäihmisiä ajattelematta riittävästi, mitä päätökset tarkoittavat yksittäisen ihmisen tasolla. Puutteet ikäihmisten hoidossa ovat todellisia, näistä luemme uutisia miltei päivittäin. Hoivakoti Esperi Care ei suinkaan ole ainoa paikka, missä asiat eivät ole niin kuin pitäisi.

Mielestäni hoitajamitoitus tulee kirjata lakiin ja minimihoitajamitoitusta tulee korottaa, sillä sen toteutuessakaan ei yleensä voida huolehtia ikääntyvän oikeudesta ulkoiluun ja virkistykseen. Näin siksi, että meillä on enenevissä määrin tehostetussa palveluasumisessa erittäin huonokuntoisia ikääntyneitä.

Tällä hetkellä lainsäädännössä ja ikäihmisten palveluiden laatusuosituksissa todetaan, että hoitajamitoituksen tulee olla riittävä suhteessa iäkkäiden toimintakykyyn. Riittävää keskustelua ei käydä siitä, onko minimihoitajamitoitus riittävä suhteessa ikääntyneiden hoidettavuuden tasoon. Minimihenkilöstömitoituksen lisäksi tulee varmistaa riittävän mitoituksen toteutuminen silloin, kun hoidettavat ovat esimerkiksi kaksin autettavia ja paljon hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevia.

Mielestäni ikäihmisten palvelujen valvontaa tulee kehittää, sillä se ei toimi tällä hetkellä riittävän hyvin. Meillä voisi olla valtakunnallinen digitaalinen järjestelmä, johon jokainen hoitaja kirjautuisi työssäoloajakseen. Samaan järjestelmään tulisi heijastaa asiakkaiden ja potilaiden ajantasoiset toimintakyky mittarit, jolloin pystyttäisiin arvioimaan onko henkilöstömitoitus riittävä suhteessa tarpeeseen. Tällä hetkellä esimerkiksi hyvä saattohoito jää toteutumatta usein siksi, ettei toimintakyvyn alentumisen myötä työntekijämäärää vahvisteta.

Ikäihmiset eivät ole jokin kasvoton ja ryppyinen väestönryhmä, vaan he ovat aina jonkun äitejä ja isiä, mummoja ja pappoja. He ovat meidän lähimmäisiä.

Sirpa Pursiainen

Sosiaali- ja terveysalan opettaja, kirjailija

KD Pirkanmaan piirin pj

Rahapelaamista tulee rajoittaa nykyistä enemmän

Vaikkakin raha- automaattiyhdisys jakaa rahaa moneen tärkeään kohteeseen, tulee rahapelaamista rajoittaa. On hullunkurista mahdollistaa peliriippuvuuden syntyminen ja kootuilla rahoilla jakaa rahaa yhdistyksille, jotka yrittävät auttaa peliriippuvaisia.

Vaikka rahapelejä pelaavista löytyy eri tuloluokan ihmisiä, on suuri joukko pelaajista taloudellisesti heikommassa asemassa. Peliriippuvuus niin ikään vie talouden vielä ahtaammalle ja haastaa psyykkisen hyvinvoinnin. Pelaaminen aiheuttaa pahimmillaan pahan velkakierteen ja vie jopa asunnon alta. On hyvä asia, että pelaamisen ikäraja on nostettu 18-vuoteen, mutta edelleen lapset, nuoret ja nuoret aikuiset altistuvat pelaamiseen monessa eri paikassa.

Koska pelaaminen tällä hetkellä mahdollistetaan, tulee peliriippuvaisille tarjota riittävästi tukea peliriippuvuuteen. Keskusteluapu ja terapia ovat tarpeen monelle peliriippuvaisille ja tämän lisäksi moni tarvitsisi käytännön toimia siihen, että ulkopuolinen taho auttaisi ja vastaisi taloudesta siten, etteivät tulot mene pelaamiseen.


Sirpa Pursiainen

KD Pirkanmaan piirin pj

Huumeiden käytön taustalla usein hoitamaton mielenterveysongelma

Aamulehti julkaisi uutisen neljän Tredun opiskelijan kuolemasta huumeiden tahattomaan yliannostukseen viimeisen reilun vuoden aikana. Uutinen antaa helposti sen kuvan, että nuorten huumeongelma keskittyy jotenkin yhteen oppilaitokseen. Nuorten huumeiden käyttö on kuitenkin Tredua laajempi ongelma. Isossa oppilaitoksessa näkyvät aina kaikki nuorten elämään liittyvät haasteet.

Päihdeongelmaa usein edeltävä suurin haaste on mielenterveyspalveluiden saaminen niitä tarvittaessa. Nuorten terapiaan pääsy voi kestää jopa 6 kuukautta, joka on aivan liian pitkä aika nuorelle. Vahvempaa apua ja tukea tulee saada silloin, kuin oppilaitoksen mahdollisuudet tuen tarjoamiseen ovat riittämättömät.

Oman kokemukseni mukaan Tredu on monella tavalla hyvä oppilaitos ja nuoria pyritään auttamaan ja tukemaan heidän elämänsä erilaisissa haasteissa. Oppilaitos tarjoaa tukea oppilashuollon kautta ja moni opettaja käyttää huomattavan osan työajasta nuoria kasvattaen ja tukien. Tredun Kangasalan toimipisteessä, jossa itse työskentelen, on aitoa yhteisöllisyyttä. Tämä näkyy yhteistyönä nuorten hyväksi ja tämä näkyy myös siinä, että nuoret haluavat tukea myös toisiaan. Eräs Treduun hakeva ysiluokkalainen totesikin vierailupäivän jälkeen: ”Tämä vaikuttaa hyvältä oppilaitokselta ja täällä varmasti tulee hyvin juttuun toisten kanssa.”

Kuntien tulee parantaa lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsyä ja tulevan hallituksen tulee lieventää toisen asteen ammatilliseen koulutukseen suunnattuja säästövelvoitteita. Nuori tarvitsee aikaa kasvaakseen aikuisuuteen ja hän tarvitsee mahdollisuudet riittävään opetukseen ja tukeen sitä tarvitessaan.

Sirpa Pursiainen, Sosiaali- ja terveysalan opettaja. TREDU

Rajansa kaikella

Meillä Suomessa on viime vuosina syntynyt hyvin erikoinen käsitys suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta. Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo näyttävät tarkoittavan osalle ihmisistä sitä, että suomalainen oikeuskäsitys sekä suomalaisuuden arvostaminen kristillisine arvoineen eivät näihin kuulu. Monissa kulttuureissa käsitys oikeasta ja väärästä on hyvin erilainen, eikä naisella ja lapsella ole kaikissa maissa tasavertaista asemaa miehen kanssa. Nyt esille tulleet lasten seksuaaliset hyväksikäytöt osoittavat, että nämä täysin erilaiset arvomaailmat ovat jyrkässä ristiriidassa vakavalla tavalla.

Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat aina vakavia. Seksuaalirikokset eivät saisi vanheta koskaan, sillä tällaisen teon seuraukset kulkevat varjona läpi elämän. Lainsäädäntöä tulee muuttaa tältä osin.

Vaikka seksuaalirikoksiin syyllistyvät myös suomalaiset, tulee mielestäni raja vastaan siinä kohden, kun rikokseen syyllistyvä on ulkomaalainen. Meillä on vastuu omien kansalaistemme suojelemisesta ja meidän tulee tehdä kaikkemme saadaksemme suomalaiset rikoksen tekijät kaidalle tielle.

Omaan oikeustajuuni ei kuitenkaan mahdu se, ettei lapsen seksuaaliseen rikokseen syyllistynyttä henkilöä voida rikoksen vakavuuden vuoksi karkottaa Suomesta nopealla aikataululla. Mielestäni lainsäädäntöä tulee muuttaa, jotta me voimme turvata lastemme turvallisuuden.

Minulla on ystäviä ympäri maailmaa, enkä ole millään tavalla rasistinen. Autan hädänalaista mielelläni ihonväristä riippumatta. Mikäli Suomeen tullut henkilö ei ole kuitenkaan valmis noudattamaan Suomen lainsäädäntöä, vaan vahingoittaa yhteiskuntaa vakavilla rikoksilla, ei hänen paikkansa ole täällä.


Sirpa Pursiainen

KD Pirkanmaan piirin pj

Köyhyyden poistamiseksi tarvitaan poliittisia tekoja

Köyhyys on arkipäivää kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen usealle Suomalaiselle. Lapsiperheiden köyhyys syvenee ja koskettaa yhä useampia. Suomessa jopa 14,7 prosenttia lapsista elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. On häpeällistä, että hyvinvoivassa valtiossa näin suuri osa ihmisistä elää tosiasiallisessa köyhyydessä.

Sosiaaliturvajärjestelmän toimintamallia tulee kehittää ihmistä ja ihmisen tarpeita kohtaavaksi. Byrokraattinen toimintamalli ei kohtaa ihmistä, vaan tarvitaan myös ihmisen kohtaamista sekä sosiaalityötä. Taloudelliset huolet pitäisi ottaa aina vakavasti ja tarjota aidosti tukea taloudellisen tilanteen helpottamiseksi. Tämä voi tarkoittaa taloudellisen tuen myöntämisen lisäksi neuvomista, etuuksien hakemista, papereiden etsimistä, täyttämistä, yhdessä ajan varaamista velkaneuvojalle ja siihen liittyvien paperien kokoamista, sosiaalisen luototuksen ehdottamista jne.

Me kaikki voimme tehdä oman osamme köyhyyden poistamiseksi. Diakoniatyö, järjestöt ja yksittäiset kansalaiset ovat alkaneet toimiin auttaakseen vähävaraisia. Köyhyyttä tulee ryhtyä poistamaan kuitenkin systemaattisesti ja myös poliittisia ratkaisuja tarvitaan.

Lyhyen työn vastaanottamisen tulee olla aina kannattavaa. Heikommassa asemassa oleville suunnattua sosiaaliturvaa tulla vahvistaa, eikä indeksijäädytyksiä tulisi tehdä näihin etuuksiin missään tilanteissa. Köyhiä auttavia avustusjärjestöjä tulee tukea toiminnassaan. Lääke- ja terveydenhuollon menoihin tulee rakentaa yhtenäinen maksukatto, joka kattaa eri menot. Tämän maksukaton tulee olla tulojen mukaan porrasteinen, joka tukee nimenomaisesti köyhiä paljon sairastavia. Etuuksien indeksikorotukset tulee toteuttaa vuosittain, sillä muutoin köyhyys syvenee vuosi vuodelta. Vuoden toimeentulotukea saaneiden perheiden lasten harrastusmahdollisuuksia tulee taloudellisesti tukea.

Sirpa Pursiainen

KD Pirkanmaan piirin pj

Turvalliset kyyditykset kaikille

Taksilakia ja sen täytäntöönpanoa ei ole osattu suunnitella yhdessä ministeriöiden välillä eikä sen vaikutuksia ole osattu arvioida kunnolla suhteessa vammaisten ja ikäihmisten taksikyyteihin. Vaikkakin uudistus koskee ensisijaisesti yleisiä taksikyydityksiä, vaikuttaa se osaltaan sekä vammaispalvelulain että sosiaalihuoltolain mukaisiin kuljetuksiin.

Taksilain uudistusta käsittelevässä tilaisuudessa hiljattain Metsossa osallistujat kertoivat karseita tosi elämän omakohtaisia esimerkkejä Pirkanmaalta. Eräs pyörätuolissa oleva henkilö kertoi tilanneensa tutun taksin. Taksi oli saapunut paikalle ja pyörätuolia oltiin jo siirtämässä autoon. Tehty tilaus kuitenkin hävisi järjestelmästä. Tämän jälkeen paikalle saapui yleisen välitysjärjestelmän kautta taksi, joka lähti kuljettamaan henkilöä. Jonkin matkan jälkeen tehty tilaus oli hävinnyt järjestelmästä ja kuljettaja oli ilmoittanut, ettei voi jatkaa matkaa ja oli nostanut henkilön pois kyydistä ja jättänyt tien varteen. Erityislapsia on kuljetettu vääriin paikkoihin, jätetty yksin, eikä taksi ole joka päivä edes tullut kyyditsemään kouluun. ”Jokainen aamu on jännitysnäytelmä, tuleeko taksi ja pääsenkö itse töihin”, kommentoi eräs vanhempi. Osa toimintakyvyn rajoitteita omaavista on jättänyt osallistumatta toimintaan, sillä taksin saaminen on epävarmaa ja jatkuvan stressin vuoksi takaisin kotiin pääsemisestä ei houkuta lähtemään kotoa. ”Olemme ö kansalaisia, joita ei haluta kyyditä”, totesi eräs henkilö. Samoja haasteita on toki ympäri Suomea, mutta mistään yksittäistapauksista ei voida enää puhua.

Näin tilanne ei voi jatkua. Vaaratilanteita ei saa syntyä. Kuka vastaa lopulta siitä, että talvipakkasella joku kuolee, kun kyyditykset eivät toimi, kuten pitäisi? Lainsäädännön mukaan kunta vastaa yleisistä vammaispalveluista, kuten kuljetuksista. Yleisesti lakiin kirjattuja palveluja kunta voi tuottaa itse tai ostaa ne ulkopuolelta. Nyt haasteellisia tilanteita syntyy, kun taksinkuljettaja tai kuljetusten välittäjä ei ole suoranaisesti vastuussa vammaispalvelun tuottamisesta vaan vastaa vain vastaanottamistaan kuljetuksista. Kaikkia kyytejä ei ole taloudellisesti kannattavaa vastaanottaa. Koulutusvaatimuksia taksikuljettajalle ei ole kuten ennen. Toimintakyvyn alennettua riittävä koulutustaito on välttämätöntä, sillä siirtymistilanteessa taksiin väärällä tavalla voidaan tuottaa kipua, särkyä ja jopa lisävammoja.

Mielestäni valtion tulee pikimmiten valmistella tarkentavaa asetusta siitä, miten vammaiskuljetukset sekä sote -kuljetukset tulee järjestää ja millainen koulutus niiden tuottamiseen vaaditaan. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee niin ikään kantaa vastuuta ja ohjeistaa kuntia kuljetusten järjestämisen suhteen tässä akuutissa tilanteessa sekä vaatia vastuunjaon kuvaamista kuntatasolla ja palveluntuottajien tasolla. Aikaisemmat tuttutaksit tulee saada toimimaan tavalla tai toisella.

cropped-pieni

Sirpa Pursiainen

KD Pirkanmaan piirin pj

Vanhukset tarvitsevat virallisen puolestapuhujan

Me kaikki tiedämme, ettei huonokuntoinen vanhus kykene pitämään puoliaan. Me näemme lähipiirissä ja kuulemme lähipiirin keskusteluissa tilanteista, joissa vanhukset eivät ole saaneet tarvitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa. Monessa kohdin ikäihmisten palvelut ovat olleet säästökohteena ympäri Suomea.

Lapsiasiainvaltuutettu tuo yhteiskunnalliseen keskusteluun tärkeitä asioita, joita lasten turvallisen ja hyvän kasvun ja kehityksen näkökulmasta tulee huomioida yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Ikäihmisemme tarvitsevat samanlaisen virallisen puolestapuhujan, joka toimii tutkimustiedon ja kokemustiedon virallisena puolestapuhujana vanhusten turvallisen ja hyvän hoidon turvaamiseksi.

Vanhusten asioiden korjaamiseksi tarvitsemme yhteistä tahtotilaa. KD Pirkanmaan piiri järjestää tiistaina 4.9 Keskustorilla klo 17-19 tilaisuuden vanhusasiainvaltuutetun saamiseksi Suomeen. On ollut ilo huomata, kuinka kaikkien puolueiden edustajat Pirkanmaalla haluavat olla mukana ajamassa tätä kaikille tärkeää asiaa.

Kansalaisaloitteen läpi meno ja vanhusasiainvaltuutetun saaminen ei toki yksin ratkaise asiaa. Meidän tulee saada aikaiseksi ikäihmisten sote. Tällä en tarkoita maakunnanlaajuista organisaatiouudistusta valinnanvapauden kera vaan yksinkertaisesti sitä, että vanhuksia koskevat sosiaali- terveydenhuolto ja erikoissairaanhoidon palvelut ja muut ikäihmisten palvelut integroitaisiin toiminnalliseksi kokonaisuudeksi unohtamatta sosiaaliturvaa.

Käytännössä tulisi kuvata ikäihmisten näkökulmasta hoito- ja palveluketjuja taloudelliset tekijät huomioiden ja nimetä vastuunkantaja palvelu- ja hoitoketjun tarkoituksenmukaisen toteutumisen turvaamiseksi. Vaikkakin jokaisen elämän yksilölliset asiat vaikuttavat tarkoituksenmukaisen ja hyvän palvelun ja hoidon valintaan, on usein yhdistäviä tekijöitä, jotka tulee huomioida toimintakyvyn heiketessä. Ikäihminen tarpeineen ja toiveineen tulisi kohdata kokonaisuutena, mutta tällä hetkellä usein tilannetta tarkastellaan vain oman vastuualueen näkökulmasta. Esimerkiksi ikäihmisen sosiaaliturva jää usein huomioimatta ja puolison menettämiseen ei ole selkeää tukemisen toimintamallia. Kuvaamalla prosessit ja nimeämällä vastuutahot voimme saada huonokuntoisten ikäihmisten elämästä nykyistä parempaa.

Tarvitsemme myös nykyistä paremman palautejärjestelmän poliittisen päätöksenteon tueksi siitä, mikä toimii hyvin ja mitä tulee kehittää. Palautetta tulee kerätä palvelujen käyttäjiltä, työntekijöitä sekä omaisilta. Aina ikäihminen ei kykene itse palautetta antamaan. Näin saisimme selville hyvät ja levitettävät toimintamallit sekä tiedon siitä, missä ongelmia on ja mitä ne ovat. Tiedon tulee olla vahvemmin perustana ikäihmisten palveluiden johtamisessa ja päätöksenteossa. Vanhusasiainvaltuutettu osaltaan tukisi tiedolla johtamista ja antaisi yhteistä ymmärrystä vanhustenhoidon tilasta ja tavoitteista.

Sirpa Pursiainen, YTM

KD Pirkanmaan piirin pj