Verottaja on tehnyt seuraavanlaisen linjauksen ”Erilaisina palvelutaloina ja hoivakoteina toimivat rakennukset eivät ole asuintalovarauslain tarkoittamalla tavalla vakituisessa asumiskäytössä, sillä asukkaat asuvat tällaisissa rakennuksissa ensisijaisesti siellä tarjottavien palveluiden vuoksi ja kyse on pitkäaikaisista hoitopaikoista. Merkitystä ei ole sillä, että asukkaat ilmoittavat tällaisen huoneiston vakituiseksi asunnokseen. Koska palvelutalot ja hoivakodit eivät ole asuintalovarauslaissa tarkoitettuja asuinrakennuksia, yhteisö ei voi vähentää verotuksessa asuintalovarausta tällaisten rakennusten osalta.”

Kiinteistöjen eli vuokranantajien on varauduttava tuleviin korjauksiin. Verottajan linjaus johtaa siis siihen, että jos ja kun varautumista tehdään, maksetaan veroa kerätystä varautumisesta. Moni kohde on ARA rahoitettu ja asumisen kustannusten tulisi olla kohtuullista. Nyt siis yksityisten palveluntuottajien on pakko kerätä vuokria enemmän asukkailta, jotta saadaan kerättyä riittävä varautuminen korjauksiin ja lisäksi maksettua varautumisesta verot. Linjauksen vuoksi talousvaikutukset tulevat olemaan merkittävät.

Hyvinvointialueet eivät maksa veroja, joten verottajan linjaus kurjistaa palveluntuottajana toimivien yritysten asemaa merkittävästi. Onko verottajan tarkoitus nimenomaisesti lisätä hyvinvointialueiden oman tuotannon määrää? Tällä hetkellä hyvinvointialueiden oma tuotanto on jo lähtökohtaisesti kalliimpaa, eikä talousjohtamisen osaamista tunnu riittävästi olevan.

Miten verottaja voi tehdä tällaisen syrjivän päätöksen koskien palveluasumisen asukkaita ja todeta, etteivät he asu vakituisessa vuokraamassaan asunnossa? Tosiasiallisesti kyseessä on yleensä nimenomaisesti vakituinen asuminen. Etenkin ikääntyneet ja vammaiset asuvat yleensä palveluasumiseen kohdennetussa vuokra-asunnossa kuolemaansa asti. Palvelutarve ei saisi olla syrjinnän peruste. Palveluasumista ei voi verrata väliaikaiseen sairaalassa tai kuntoutuksessa olemiseen.

Palveluasumisen saajat tulkitaan KELA:ssa asumistuen saajiksi ja eläkkeensaajan asumistuen saajiksi. Miten voidaan asettaa muu vuokraustoiminta sekä palveluasumiseen kohdistettu vuokraustoiminta näin eriarvoiseen asemaan?

Verottajan tulkinnan mukaan luottamuksen suoja ei päde. Käytännössä siirtymäaikaa ei ole annettu. Valtio, hyvinvointialueet tai palveluntuottajat eivät ole käyneet asiasta keskustelua, eikä talouden näkökulmasta varautumista ja toiminnan muutoksia ole tehty. Tosiasiallisesti korjausvelat tulevat kasvamaan, sijoittavat vetäytyvät markkinoilta ja palveluasumisen tuottajien määrä vähenee eli hoivapaikat vähenevät, vaikka niistä on jo nyt pulaa.

Nyt pitäisi saada nopeasti verottajan tulkinta muuttumaan hoivakriisin välttämiseksi ja tarvittaessa lisätä lainsäädäntöön asuintalovaraus koskemaan myös palveluasumiseen tarkoitettuja kiinteistöjä.

Sirpa Pursiainen-Hautala, YTM

Ikääntyneiden asumispalveluyksikön toimitusjohtaja

Pirkanmaan hyvinvointialuevaltuutettu, Kristillisdemokraatit