Vaikka Pormestari Nurminen veti Tampereen kaupungin hyvinvointisuunnitelmasta empatiataulukon pois, niin sitä kuvastava ongelma jäi kuitenkin edelleen jäljelle jäävään hyvinvointisuunnitelmaan. Ihmisten yksilöllisten tarpeiden huomioiminen pitää olla luonnollisesti osana palvelurakennetta ja meidän tulee varmistaa, että verovaroin kustannetut palvelut ovat kaikkien saavutettavissa. Me emme kuitenkaan voi lähteä jaottelemaan ihmisiä, eikä meidän tule luoda toiseutta.

Positiivisen erityiskohtelun tulee olla luonnollinen osa palvelujärjestelmää silloin, kun siihen on olemassa yksilöllinen tarve. Esimerkiksi vammaiselle henkilölle tulee tarjota tarvittaessa palkkatukea ja muuta yksilöllisesti tarvitsemaansa tukea työllistymiseen, se on aivan luonnollista. Me emme kuitenkaan voi niputtaa kaikkia vammaisia yhdeksi ryhmäksi. Kaikki jonkin vamman omaavat eivät tarvitse mitään tukea työllistyäkseen.

Identiteettiä ja myös toiseutta rakennetaan termeillä ja sitä rakennetaan puheessa. Meidän ei tule korostaa jatkuvasti sen pohtimista, kuuluuko henkilö johonkin vähemmistöön ja meidän ei tule jatkuvasti kysyä, että kokeeko joku tulevansa syrjityksi. Vaikka siis valmistelijoilla on varmasti hyvinvointisuunnitelmaa valmistellessa ollut hyvä tavoite, niin nyt nimenomaisesti on vaarana, että sillä luodaankin toiseutta rakenteisiin, toimintoihin ja puheisiin. Ei minun pidä uskovana joutua pohtimaan sitä, että olenko vähemmistöön kuuluva. Usko on yksi osa minua, joka totta kai vaikuttaa suuresti elämääni ja ajatteluuni, mutta ihmisenä minulla on aivan samanlaiset tarpeet kuin jollakin joka ei usko samalla tavalla kuin minä. Meidän ajattelumme ja palveluiden rakentamisen lähtökohtana tulee olla se, että palvelut on tarkoitettu kaikille tamperelaisille. Erilaisuuden etsimisen sijaan meidän tulee etsiä yhdistäviä tekijöitä – tätä korostaa myös kansainvälisesti arvostettu sosiologi ja kulttuurintutkija Stuart Hall.

Pidän myös huolestuttavana, että Nurminen ehdotti empatiataulun jatkojalostamista. Eli vaikka se nyt poistettiin hyvinvointisuunnitelmassa, vaikuttaa siltä, että siihen pohjautuva ajattelu ja ihmisten erottelu tulee olemaan pohjana siihen, miten palvelurakennetta ja Tamperetta rakennetaan tulevaisuudessa.

Ymmärtäisin, jos hyvinvointisuunnitelmassa olisi nostettu esille laajoja yhteiskunnallisesti vaikuttavia kokonaisuuksia ja tehty suunnitelma, kuinka näihin haasteisiin voidaan etsiä ratkaisuja palvelurakenteessa. Tällainen asia olisi ollut esimerkiksi syntyvyyden edistäminen. Sinänsä syrjimättömyyden tulee koskea jokaista tamperelaista. Ollaan aidosti yhdenvertaisia, kohdataan jokainen yksilönä ja vastataan jokaisen tamperelaisen palvelutarpeeseen.

Sirpa Pursiainen-Hautala

Kaupunginvaltuutettu

Kristillisdemokraattien 2. varapuheenjohtaja