Alhainen syntyvyys on Suomen yksi suurimmista yhteiskunnallisista haasteista. Tahaton lapsettomuus on kivuista suurin ja vanhemmaksi haluaminen on vanhempien päätös, mutta siitä huolimatta yhteiskunnallisesti tavoite syntyvyyden parantumisesta on yksi tärkeimmistä. Syntyvyyden parantumiseksi tulee tehdä kaikki mahdollinen.

On erittäin yllättävää, että vain 21 hyvinvointialuevaltuutettua kannatti strategian tasolle tavoitteen nostamista: ”Lapsimyönteisyyttä vahvistetaan. Tavoitellaan syntyvyyden parantumista”. Miten voi olla mahdollista, etteivät kaikki aluevaltuutetut ymmärrä, kuinka merkittävästä asiasta on kysymys?

Hyvinvointialue voi halutessaan merkittävällä tavalla lisätä lapsimyönteisyyttä sekä tehdä toimia syntyvyyden parantumiseksi. Äidin kokemukset raskausajan hoidosta, synnytyksestä ja tarvittavasta jälkihoidosta huolehtiminen vaikuttavat halukkuuteen synnyttää uudelleen. Vanhemman kokemus siitä, että oma lapsi saa tarvittaessa apua, hoitoa ja tukea vaikuttaa myös halukkuuteen saada lisää lapsia. Tämän lisäksi lapsimyönteisyys ja lasten näkökulma tule huomioida kaikissa palveluissa. Moni yksinhuoltaja asioi sosiaali- ja terveyspalveluissa lapsen kanssa, vaikka asia koskisi itseä. Se, kuinka vanhempi kokee pärjäävänsä arjessa lasten kanssa ja kuinka lapsiin suhtaudutaan, vaikuttavat osaltaan halukkuuteen saada lisää lapsia.

Hyvinvointialue toimii työnantajana monelle vanhemmalle. Työelämän joustot perheiden tilanteet huomioivaksi on yksi asia, mihin hyvinvointialue voi halutessaan vaikuttaa.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä esitti tavoitetta syntyvyyden parantumisesta strategiaan edellä mainituista syistä sekä siksi, että alhainen syntyvyys haastaa tulevaisuudessa koko yhteiskunnan olemassaolon. Ilman lapsia ei ole tulevaisuutta. Miten vastaamme väestön palvelutarpeeseen ja miten rahoitamme palvelut, mikäli emme saa syntyvyyttä parantumaan?

Sirpa Pursiainen-Hautala

Aluevaltuutettu, YTM

Kristillisdemokraattisen puolueen 2. varapuheenjohtaja