Yhteiskunnassamme on tapahtunut käsittämätön arvomuutos. Meillä tehdään ikäihmisillä bisnesta ja meillä tehdään poliittisia säästöpäätöksiä koskien ikäihmisiä ajattelematta riittävästi, mitä päätökset tarkoittavat yksittäisen ihmisen tasolla. Puutteet ikäihmisten hoidossa ovat todellisia, näistä luemme uutisia miltei päivittäin. Hoivakoti Esperi Care ei suinkaan ole ainoa paikka, missä asiat eivät ole niin kuin pitäisi.

Mielestäni hoitajamitoitus tulee kirjata lakiin ja minimihoitajamitoitusta tulee korottaa, sillä sen toteutuessakaan ei yleensä voida huolehtia ikääntyvän oikeudesta ulkoiluun ja virkistykseen. Näin siksi, että meillä on enenevissä määrin tehostetussa palveluasumisessa erittäin huonokuntoisia ikääntyneitä.

Tällä hetkellä lainsäädännössä ja ikäihmisten palveluiden laatusuosituksissa todetaan, että hoitajamitoituksen tulee olla riittävä suhteessa iäkkäiden toimintakykyyn. Riittävää keskustelua ei käydä siitä, onko minimihoitajamitoitus riittävä suhteessa ikääntyneiden hoidettavuuden tasoon. Minimihenkilöstömitoituksen lisäksi tulee varmistaa riittävän mitoituksen toteutuminen silloin, kun hoidettavat ovat esimerkiksi kaksin autettavia ja paljon hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevia.

Mielestäni ikäihmisten palvelujen valvontaa tulee kehittää, sillä se ei toimi tällä hetkellä riittävän hyvin. Meillä voisi olla valtakunnallinen digitaalinen järjestelmä, johon jokainen hoitaja kirjautuisi työssäoloajakseen. Samaan järjestelmään tulisi heijastaa asiakkaiden ja potilaiden ajantasoiset toimintakyky mittarit, jolloin pystyttäisiin arvioimaan onko henkilöstömitoitus riittävä suhteessa tarpeeseen. Tällä hetkellä esimerkiksi hyvä saattohoito jää toteutumatta usein siksi, ettei toimintakyvyn alentumisen myötä työntekijämäärää vahvisteta.

Ikäihmiset eivät ole jokin kasvoton ja ryppyinen väestönryhmä, vaan he ovat aina jonkun äitejä ja isiä, mummoja ja pappoja. He ovat meidän lähimmäisiä.

Sirpa Pursiainen

Sosiaali- ja terveysalan opettaja, kirjailija

KD Pirkanmaan piirin pj