Elämän merkityksellisyys syntyy osallisuuden tunteesta ja osallistumisen mahdollisuuksista. Liian usein senioreiden osaamista ja voimavaroja ei osata tunnistaa, vaan heidät nähdään menoeränä ja heistä puhutaan käsitteillä eläkeläinen tai ikääntynyt. Toimintakyvyn heikkenemistä toki tapahtuu iän myötä, mutta se on yksilöllistä.  Senioreilla on paljon hiljaista tietoa, jota tulee kyetä hyödyntämään ennen eläkkeelle jäämistä sekä sen jälkeen.

Senioreiden näkeminen voimavarana tulisi nähdä päätöksenteossa ja varmistaa heidän ideoidensa ja näkökulmiensa esille tuleminen palveluita kehittäessä. Moni seniori on tärkeässä roolissa isovanhempana, naapurina ja läheisenä. Seniorilla ei ole aina lähipiirissä tällaisia tuen tarvitsijoita ja myös siksi kaikenlaisen vapaaehtoistyön kehittäminen kunnallisen palvelutuotannon rinnalla on tärkeää. Moni seniori voisi olla se kaivattu kummimummu tai -pappa lapsille, joiden omat isovanhemmat asuvat kauempana sekä tilanteissa, joissa omat biologiset isovanhemmat eivät voi tai kykene olemaan lapsenlapsen elämässä. Samalla tuki lapsen vanhemmille kasvattajana voi olla korvaamattoman suuri tuki. Yhtälailla moni seniori voi olla vapaaehtoisena auttajana ja keskustelijana niille, joiden toimintakyky on alentunut tavalla tai toisella. Samanaikaisesti seniorin kokema yksinäisyys lieventyy ja elämän merkityksellisyyden kokemus kasvaa.

Rakentamisen ja palvelujen tuottamisessa tulee varmistaa fyysinen ja asenteellinen esteettömyys, saavutettavuus ja saatavuus. Esimerkiksi uimarantojen suunnittelussa esteettömyys palvelee monia kuntalaisia ja toimintakykyä ylläpitävä halpa toimenpide. Kasvokkainen kohtaaminen tulee säilyttää palveluissa ja senioreita tulee tukea omaan tulevaisuuteen valmistautumisessa. Yksilöllinen palveluohjaus on asia, jossa meidän on palvelusektorilla kehityttävä.

Ihminen on arvokas vauvasta vaariin ja muksusta mummiin. Meillä ei ole vara menettää senioreiden potentiaalia ja talentteja. Senioreiden toimintakykyä ylläpitävien ja edistävien päätösten tekeminen on inhimillistä ja taloudellisesti järkevää politiikkaa. Kun merkityksellisyyden tunne ja tuen tarve kohtaavat vapaaehtoistyössä, saamme luotua hyvinvointia, kohtaamista ja läsnäoloa.

Kirjoittajat ovat Kristillisdemokraattien aktiiveja

Sirpa Pursiainen, toimitusjohtaja, Tampereen kaupunginhallituksen varajäsen 

Leila Pusa, kotihoidon palveluvastaava Parkano- Kihniö

Heikki Lähteenmäki, eläkeläinen, Orivesi

Aila Laaksonen, eläkeläinen ent. Diakoniatyöntekijä, Akaa