Suomi on velkaantunut melkoista vauhtia viimeisten vuosien aikana, mutta yhteiskuntamme elää edelleen siinä utopiassa, ettei mitään tarvitse tehdä. EU-tasolla on sovittu kahdesta talousperiaatteesta, joita Suomi on rikkonut. Velkaantumisaste on ylittänyt 60% ja julkisentalouden alijäämä näyttää jäävän 3,4 prosenttiin, kun rajaksi on asetettu 3%. Moni kansalainen on raivoissaan Kreikalle, mutta Suomi on luisumassa samalle tielle. Suomi on nyt suurennuslasin alla ja syystä.

Jokaisen valtion tulee huolehtia itsenäisesti taloudellisesta vakaudestaan. Kaikkien poliittisten päättäjien on herättävä poliittisen argonian unestaan ja leikkauksia on uskallettava tehdä. Heikoimmista tulee tottakai huolehtia, se on yhteiskuntamme hyvinvoinnin mittari, mutta emme voi enää syödä tulevien sukupolvien pöydästä.

Tämän lisäksi on ehdottoman tärkeää tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä työllisyyden parantamiseksi. Tämän lisäksi vientiä on äärimmäisen tärkeä edistää sekä huomioida koulutuspolitiikassa yrittäjyyden ja kansainvälisyyden tärkeys. Pelkät sisämarkkinat eivät elvytä talouttamme, sillä kaikki ymmärtävät, että jos saman perheen jäsenet vaihtavat keskenänsä tavaroita ja rahaa, ei pääoma siitä kasva. Nyt tarvitaan rohkeutta kantaa vastuuta.