Hoitoalalle hakeudutaan yleensä halusta auttaa. Hoitoalalle hakeutuessa harva ajattelee alan palkkausta. Tämän tiedän 10 vuoden työkokemuksella lähihoitajien opettajana. Halu auttaa tarkoittaa sitä, että suurin osa hoitajista kykenee asettumaan autettavan asemaan. Suurin osa hoitajista omaa myös varsin korkean etiikan. Väitän, että vain harva hoitaja haluaa tai edes on valmis jättämään ketään hengenvaaraan.

Kaikki ovat tienneet jo jonkin aikaa, että hoitoalalla on todellinen kriisi. Hoitoalan kriisin olisi tullut puuttua jo aikaisemmin. Edelleen pitää tehdä kaikki mahdollinen. Hoitajat ovat tuoneet esille huoltansa kotihoidon tilanteesta. Jatkuvasti työntekijöitä kuitenkin puuttuu, eikä avoimiin paikkoihin ole hakijoita. Eri puolilla hoitajat tekevät jatkuvasti joustoja työvuoroissa. Pohjalla olevan kriisin lisäksi viime aikoina on lisäksi tehty päätöksiä, jotka nujertavan hoitajien uskon päätöksentekoon ja uskon siihen, että tilanne voisi muuttua paremmaksi.

Korona on kuormittanut hoitoalaa pitkään. Koronan saapuessa hoitajat asetettiin tilanteeseen, jossa heidän piti valita rokotuksen tai työpaikan välillä. Sinänsä jalo ajatus suojata potilaita on varsin ymmärrettävä, mutta samalla moni hoitaja koki, että heidät asetettiin yhteiskunnassa asemaan, jossa heitä kohdellaan eri tavoin. Tällä hetkellä Suomessa eletään muutoin maskivapaasti – paitsi hoitoalalla. Hoitaja pukee joka vuorossa maskin kasvoilleen.

Ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on luvattu 1.4.2023 alkaen hoitajamitoituksen nosto, nyt näyttää kuitenkin selvältä, että tämän toteutumista vähintäänkin siirretään. Päätöksiä ja lainsäädäntöä muutetaan nopeasti, eikä aina ajatella seurauksia. Kesäkuussa on päätetty lainsäädännön muutos, jonka myötä ikäihmisten palveluasuminen poistuu lain tasolta 1.1.2023. Vuoden vaihde tarkoittaa monelle hoitajalle myös työnantajan vaihtumista palvelujen siirtyessä kunnilta hyvinvointialueille. Lupaukset reilun palkankorotuksen toteutumisesta ovat siirtyneet. Nyt kaiken päälle vielä valmistellaan lakia, jossa hoitajan näkökulmasta hänen ei anneta edes lähteä alalta pois.

Kaikki tämä yhteensä vaikuttaa luonnollisesti siihen, että hoitajilla on tunne, ettei heitä kuulla ja ettei heidän työtään arvosteta. Yhden alan eri tavoin kohteleminen tuntuu syrjimiseltä. Meillä ei ole varaa syventää hoitoalan kriisiä. Yhtenä palkkaratkaisun väliaikaisena keinona voisimme hyvin alentaa hoitajien verotusta, jolloin hoitajalle jäisi rahaa enemmän käteen, mutta kokonaiskustannukset eivät kasvaisi yhtä paljon kuin perinteisen palkankorotuksen myötä. Mielestäni muut alat voisivat tässä kohden antaa ymmärrystä hoiva-alalle ja olla vaatimatta samaa kohtelua itselleen. Myös ammattijärjestöjen tulee osaltaan olla rakentamassa siltaa ratkaisun löytymiseksi. Alan epäkohtiin pitää aidosti puuttua ja lähteä rakentamaan hoitajien luottamusta uudestaan. Jatkuvan vellomisen ja muutosten sijaan hoitoalalle tarvitaan työrauha.

Sirpa Pursiainen

Tampereen kaupunginvaltuutettu, KD

Pirkanmaan hyvinvointialuevaltuutettu