Ihmettelen syvästi viime aikaisia päätöksiä, joilla pyritään kitkemään kaikki suomalaiseen kulttuuriin liittyvät kristilliset piirteet pois koulusta ja kasvatuksesta. Viimeisin Kangasalan päätös siitä, ettei Enkeli taivaan – virren viimeisen säkeistön aikana saa nousta seisomaan on todella kummallinen. Suomalaisen sivistyksen ja koulutuksen merkittävänä taustatekijänä on kuitenkin juurikin kirkko.

Olen itse keskustellut useampien maahanmuuttajien kanssa siitä, mitä he ajattelevat joulujuhlan viettämisestä kirkossa ja tiedon saamisesta kristillisestä kulttuuristamme. He eivät näe ja koe siinä mitään pahaa. Eräs huntua käyttävä muslimi hiljattain kertoi, että suurin osa hänen tuntemistaan muslimiperheistä ei näe eikä koe mitään pahaa siinä, jos päiväkodista tai koulusta käydään kirkossa tai jos joulujuhlassa on joulukuvaelma. Nyt vaikuttaakin siltä, että pieni itseään suvaitsevaksi kutsuva uskonnottomuutta ihannoiva vähemmistö kantasuomalaisia haluaa häivyttää maastamme kristilliset piirteet.

Arvostan sitä, että Kangasalan isoimmassa Pikkolan koulussa vanhaa perinnettä oli kuitenkin uskallettu kunnioittaa ja omasta tahdostaan juhlaväki oli laulanut seisten Enkeli taivaan -virren viimeisen säkeistön. Ollaan rohkeasti suomalaisia ja pidetään yllä kristillisiä arvoja ja perinteitä.

Yhteiskunnallisesti lopulta pieni, mutta monelle taloudellisesti suuri asia ovat erilaiset puhelinpalvelumaksut. Hiljattain lainasin puhelintani eräälle työttömäksi jääneelle, jonka piti soittaa TE-toimistoon ilmoittautuakseen työttömäksi työnhakijaksi.

Kyseisellä henkilöllä ei ollut kuvallista henkilökorttia, eikä passia, joten hän ei ollut saanut pankissa uusittua tunnuslukulistaa aikaisemman hukuttua. Tästä syystä hän ei voinut myöskään käyttää työvoimahallinnon sähköistä järjestelmää ja soittaminen liittymästään ei ollut mahdollista tällaiseen palvelunumeroon.

Olin hyvin yllättynyt katsoessani myöhemmin puhelinlaskua. Tästä soitosta oli peritty 7,5 euron palvelumaksu. Mielestäni työllisyyspalvelujen ja sosiaali- ja terveyspalveluihin soitettaessa ei saisi olla erillisiä palvelumaksuja. Näistä palvelumaksuista kärsivät vähävaraiset ja pahimmillaan muodostavat esteen asioiden hoitamiselle ja tarvittavien palvelujen saamiselle.

Al-Holin tilanne on nostanut esiin monia haasteita koskien ihmisoikeuksia, kansalaisten

oikeuksia ja lapsen oikeuksia. Suomi on oikeusvaltio, joka on lähtökohtana hyvä asia. Lainsäädäntöämme tulee kuitenkin selkeästi kehittää, jotta turvallisuuskysymykset voidaan huomioida tulevaisuudessa nykyistä paremmin päätöksenteossa.

Osallistuminen terrorististen toimintaan pitäisi olla tuomittava teko ja siitä pitäisi voida olla seurauksena aito elinkautinen. Käytännössä selkeä turvallisuusuhan aiheuttaja täytyy voida kyetä laillisesti pitämään vankilassa loppuelämänsä. Mikäli meillä olisi tällainen lainsäädäntö sekä oikeuskäytäntö, ei al-Holin leiriltä lasten ja aikuisten tuominen Suomeen olisi niin ongelmallista.

Osalla al-Holin äideistä on Suomen kansalaisuuden lisäksi jonkin toisen maan kansalaisuus eli he eivät ole kantasuomalaisia. Mielestäni tällaisissa tilanteissa olisi syytä kehittää lainsäädäntöä sellaiseksi, että henkilö voisi menettää Suomen kansalaisuuden osoittaessaan, ettei halua elää suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän mukaisesti, vaan kiinnittyy terrorismia ihannoivaan maailmankuvaan. Tällaisessa tilanteessa kansalaisuus siten säilyisi viattomilla Suomessa syntyneillä lapsilla, mutta aikuinen voisi menettää kansalaisuuden. Mielestäni lainsäädännössä pitäisi olla mahdollisuus myös Suomen kansalaisuuden menettämiseen sellaisessa tilanteessa, jossa kantasuomalainen hakee kaksoiskansalaisuutta ja vastaavanlaisesti osoittaa haluavansa kiinnittyä terrorismia ihannoivaan maailmankuvaan, eikä haluaa elää suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän mukaisesti.

Tärkeintä olisi nyt käydä keskusteluja kansainvälisessä yhteistyössä al-Holin kurdiviranomaisten kanssa, jotta he olisivat valmiita luovuttamaan Suomeen lapset ilman vanhempiaan. Lastensuojeluprosessin virallinen puoli oikeuskäytäntöineen mahdollistaa lapsen kiireellisen huostaanoton ja yhteydenpitoa voidaan rajoittaa lapsen edun mukaisesti. Toki tilanne on haasteellinen, sillä kansainväliset ihmisoikeudet ja lapsen etu eivät ole tunnustettuja kyseisellä alueella, eikä suomalainen lainsäädäntö ole voimassa kyseisellä alueella sinänsä. Suomalaisen lainsäädäntöön kuuluvat lastensuojelun säädökset ovat kuitenkin tehty sinänsä koskemaan juurikin maamme lapsia. Uskon myös, että kansainvälinen laajempi ymmärrys ja hyväksyntä löytyy lasten auttamiselle.

Itseäni ihmetyttää, että asian tiimoilta osa tuntuu ajattelevan lasten äitien olevan tilanteessa uhreja. Äideillä on kuitenkin ollut vapaa tahto ja valinnanmahdollisuus alueelle muuttamiseen ja Isisin toimintaan eri tavoin sitoutumiseen. Mielestäni tämä ajattelu siitä, ettei äitejä saisi erottaa lapsistaan kuvaa osittain joskus Suomessakin viranomaisissa ajoittain ilmenevää vääristynyttä ajatusta siitä, ettei äiti voisi olla paha ja vahingollinen lapsiaan kohtaan. Joskus lapsen eheytymisen näkökulmasta on nimenomaan äärimmäisen tärkeää suojella lasta kaikilta väkivaltaisilta yhteyksiltä, johon sisältyy täysi yhteydenpidon rajoittaminen.