Matkailuala käyttämätön mahdollisuus Pirkanmaalla

Pirkanmaalla on upea luonto, joka tarjoaa erinomaiset puitteet matkailualan kehittämiseen. Mielestäni matkailualan kehittäminen tulisi nostaa Pirkanmaalla yhdeksi kärkihankkeeksi ja tämän edistäminen on tärkeää huomioiden valtion taloudellinen tilanne. Säästöjen lisäksi vientiä on edistettävä taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Tampere-Pirkkalan lentokentän yhteydet on suunniteltava siten, että se mahdollistaa tärkeät välilaskupaikat Pirkanmaalle saapumiseen. Lentoyhteyksien suunnittelussa on huomioitava keskitetyt lennot, johon kohdistetaan pakettilomapäivien tulo ja lähtöajat. Pakettilomamatkoja tulee kehittää alueen matkailualan yrittäjien kanssa ja tähän voisi hyvin yhdistää myös kuljetuspalvelualan yrityksiä.

Ulkomaalaiset ystäväni ovat olleet ihmeissään Suomen järvistä ja metsistä. Eräs japanilainen ystäväni totesi Näsijärvi näkymistä ”Tämä on uskomatonta, tämä ei voi olla totta!” Lappi ei ole Suomen ainoa matkailuvaltti, me emme vain itse käsitä, millaisia aarteita meillä on hyödyntämättä Pirkanmaalla. Matkailualan kehittämisessä tulee huomioida toki myös luonnonsuojelulliset näkökulmat.

Tampere-Pirkkalan lentokentän ja kulkuyhteyksien kehittäminen on muutoinkin tärkeä tekijä alueen yrityksille, jotta verkkokaupan edistyessä tuotteet saadaan toimitettua nopeasti eri puolille maailmaa. Alueen näkyvyyden parantaminen edesauttaa kaikin tavoin yritysten mahdollisuuksia kasvattaa vientiä.

11080342_10153216603451660_3183330550891060640_o

Vanhustenhuollon toteutusta tiukennettava lainsäädännöllä

Vaikka yleisesti ottaen olisi hyvä, ettei asioista säädettäisi liian tiukkaan lailla, on vanhustenhuollon käytäntö osoittanut sen, että myös tarkkaan säädettyä lainsäädäntöä tarvitaan.

Olen Superin kanssa samaa mieltä siitä, että hoitohenkilöstömitoituksen minimimäärät on kirjattava lakiin sekä laitos- että kotihoidossa. Hoitohenkilöstömitoituksessa totta kai tulee huomioida asiakkaiden hoidettavuuden taso suhteessa hoitajamäärään. Tämän lisäksi on ehdottoman tärkeää, että valtio puuttuu kuntien käytäntöihin, jotka vaarantavat huonokuntoisten ikäihmisten riittävän hoidon ja sekä käytänteet, jotka kohdistavat asiakkaalle liialliset maksut.

Moni kaupunki, kuten Tampere, on luullut avopalvelujen olevan halvempi ja laadukkaampi vaihtoehto huonokuntoisten ikäihmisten hoitoon. Laadukasta kotihoito on silloin, kun vanhuksen tuen tarpeisiin vastataan oikea-aikaisesti ja tarpeiden mukaisesti. Taloudellisesti kotihoito ei tule halvemmaksi huonokuntoisen ikäihmisen kohdalla muuta kuin silloin, kun tarvittavaa hoitoa ja huolenpitoa ei käytännössä turvata. Hyväkuntoiset vanhukset toki pärjäävät kotona. Tosiasiallisesti kuitenkin nyt kotiutetaan liian huonokuntoisia vanhuksia kotiin, jotka eivät pärjää kotihoidolta saamallaan tuella kotona. Hoitomuodon tulee aina vastata asiakkaan tarpeita. Eräs ikäihminen kertoi minulle samassa kerrostalossa asuvasta vanhuksesta, joka harhailee rollaattorin kanssa rappukäytävässä pelkkä vaippa päällään. Kotihoito käy häntä katsomassa päivittäin. Onko tämänkuntoisen vanhuksen oikea paikka olla kotona?

Tampereen kaupunki on keksinyt keinon siirtää kuluja enenevissä määrin vanhuksille itselleen sekä valtiolle. Vanhainkodit ja laitoskuntoutuspaikat on haluttu vaihtaa nimeltään tehostetuksi palveluasumiseksi, jotta vanhukset saavat asumislisää Kelalta ja jotta vanhuksilta voidaan pyytää erillinen maksu jokaisesta erillisestä palvelusta. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että hänen omaisuutensa hupenee siten, että vielä kotona asuvan puolison toimeentulo heikkenee ja puoliso joutuu miettimään jopa oman kotinsa myyntiä. Tämän päivän vanhukset ovat rakentaneet yhteiskuntamme. Meidän kunniatehtävämme on huolehtia heistä hyvin. Säästöjä on tehtävä, mutta huonokuntoiset ikäihmiset, jotka eivät pysty pitämään puoliaan on väärä säästökohde.

Heikoimmista huolehdittava – palvelut saavutettavissa

Sote-uudistuksessa on tärkeää huolehtia etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien palvelujen turvaaminen. Heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä ovat kehitysvammaiset, huonokuntoiset ikäihmiset, mielenterveyskuntoutujat, vakavasti sairaat, joiden toimintakyky vaatii toisen antamaa hoivaa sekä lastensuojelun asiakkaat. Nämä ihmisryhmät ovat sellaisia, jotka eivät kykene puolustamaan oikeuksiaan. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että sote-uudistuksessa varmistetaan palvelujen saatavuus oikea aikaisesti sekä palvelujen todellinen saavutettavuus. Tälle ryhmälle on turvattava laadukkaat palvelut, sillä hyvinvoinnin mittarina on se, kuinka huolehdimme heikoimmista.

Muulta osin, mikäli palveluja keskitetään, tulee alueella varmistaa se, että kaikki pääsevät kohtuuhintaisesti palveluja käyttämään. Teisko oli aikoinaan itsenäinen, mutta liittyi Tampereeseen. Liittymisvaiheessa luvattiin säilyttää alueella hyvät palvelut. Palvelujen vähenemisen lisäksi nyt suunnitellaan vyöhykkeiden lisäämistä Teiskon alueelle, joka johtaisi linja-automaksun korotukseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että välttämättömän sosiaali- tai terveydenhuollon käynti maksaisi Teiskolaiselle moninkertaisesti verrattuna keskustassa asuvalle Tamperelaiselle. Kuulemani mukaan maksu olisi esimerkiksi Terälahden alueella kolminkertainen nykyiseen verrattuna.

Tällainen muutos loisi eriarvoisuutta kuntalaisille ja vaikeuttaisi köyhien mahdollisuuksia käyttää palveluja. Näin ollen sote-uudistuksessa tulee huomioida sen vaikutukset kokonaisvaltaisesti ja se tulee tehdä yhteistyössä kuntien kanssa, jotka osaavat tuoda esille kuntalaisten ja eri asiakasryhmien tarpeet.

Käykö meille Kreikat?

Suomi on velkaantunut melkoista vauhtia viimeisten vuosien aikana, mutta yhteiskuntamme elää edelleen siinä utopiassa, ettei mitään tarvitse tehdä. EU-tasolla on sovittu kahdesta talousperiaatteesta, joita Suomi on rikkonut. Velkaantumisaste on ylittänyt 60% ja julkisentalouden alijäämä näyttää jäävän 3,4 prosenttiin, kun rajaksi on asetettu 3%. Moni kansalainen on raivoissaan Kreikalle, mutta Suomi on luisumassa samalle tielle. Suomi on nyt suurennuslasin alla ja syystä.

Jokaisen valtion tulee huolehtia itsenäisesti taloudellisesta vakaudestaan. Kaikkien poliittisten päättäjien on herättävä poliittisen argonian unestaan ja leikkauksia on uskallettava tehdä. Heikoimmista tulee tottakai huolehtia, se on yhteiskuntamme hyvinvoinnin mittari, mutta emme voi enää syödä tulevien sukupolvien pöydästä.

Tämän lisäksi on ehdottoman tärkeää tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä työllisyyden parantamiseksi. Tämän lisäksi vientiä on äärimmäisen tärkeä edistää sekä huomioida koulutuspolitiikassa yrittäjyyden ja kansainvälisyyden tärkeys. Pelkät sisämarkkinat eivät elvytä talouttamme, sillä kaikki ymmärtävät, että jos saman perheen jäsenet vaihtavat keskenänsä tavaroita ja rahaa, ei pääoma siitä kasva. Nyt tarvitaan rohkeutta kantaa vastuuta.