Valtuustoaloite 22.2.2021 – Sirpa Pursiainen (kd) & Anne-Mari Jussila (kok)

Päiväkodit ja koulut rakennuksina ovat keskeisessä roolissa kaupungin lakisääteisten tehtävien eli kasvatuksen ja koulutuksen toteuttamisessa.Tampereen koulurakennuksissa on havaittu valtuustokauden aikana paljon erilaisia sisäilmaongelmia, jotka aiheuttavat sekä inhimillisiä että taloudellisia haasteita. Tamperelaiset veronmaksajat ansaitsevat nykyistä toimivamman sisäilmakorjausprosessin.

Kokonaistaloudellisesti Tampereelle tulee kalliimmaksi korjata rakennuksia moneen kertaan ja lopulta kuitenkin rakentaa uutta. Tampereella on useita esimerkkejä epäonnistuneista päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten korjaustoimista. Yksittäiset pistemäiset korjaukset ovat toki oikea vaihtoehto silloin, kun rakennustekninen ongelma on tosiasiallisesti pieni. Tämä on harvoin kuitenkaan tilanteen lähtökohta. Tampereella myös rakennusten huoltotoimiin käytettävä euromäärä oli v. 2020 kuusikko-kuntien vertailussa alimpia. Huoltotoimien laiminlyöminen tuottaa ison riskin jatkossa jo korjattujenkin kohteiden kunnossapitoon.

Lisäksi tällä hetkellä korjaustoimien alkamiset viivästyvät jostakin syystä usein vuodella tai jopa vuosilla. Pitkittyvässä prosessissa valitettavan usein pintapuolisten korjaustoimien jälkeen pyritään vakuuttamaan ongelman poistuneen, jonka jälkeen oirehtivat ja heidän vanhempansa kokevat, että terveyshaitoista puhuminen pyritään vaimentamaan. On käynyt ilmeisen selväksi monen eri sisäilmaongelmaisen kohteen kohdalla, että sisäilmaongelmaisten oireita vähätellään. Osassa tapauksissa oirehtivia lapsia ja työntekijöitä on ohjattu siirtymään toiseen kouluun tai päiväkotiin. Käytännöntoimien kehittämisen lisäksi sisäilmaprosessissa tulee kiinnittää huomiota myös sisäilmaprosessiin liittyvien asenteiden korjaamiseen ja terveysongelmien ottamiseen vakavasti. Lisäksi lapset ja perheet tulee osallistaa nykyistä vahvemmin koko prosessiin.

Päiväkoteihin ja kouluihin liittyviä sisäilma-asioita puidaan nykyisellään sivistys- ja kulttuurilautakunnassa, asunto- ja kiinteistölautakunnassa ja toteutusvastuu on tilapalveluilla. Toisaalta talonrakennusbudjetista päätetään valtuustossa. Koko valtuustokauden lautakunnan jäsenille eri lautakunnissa on ollut epäselvää, mikä taho lopulta priorisoija päättää sisäilmaongelmista johtuvista perusparannuksista sekä uudisrakentamisesta. Lautakunnan jäsenet ovat saaneet myös vastuunjaosta erilaisia vastauksia sekä virkamiehiltä että apulaispormestareilta. Erityisesti budjettipäätöksen investointisuunnitelmien muutoksista kesken budjettikauden saadaan vähän tietoa lautakuntiin. Nykyinen hajautettu vastuu prosessi näyttää johtavan vastuun katoamiseen. Lautakuntien jäsenten tulee tietää oma roolinsa prosessin eri vaiheissa ja prosessissa tulee olla selkeästi selvillä, kuka lopulta päättää ja priorisoi korjauskohteita. Kaikista päätöksistä tulisi myös tiedottaa oikea-aikaisesti eri vastuutahoja, myös perheitä. Korjausten jälkeen on tärkeää huoltaa ja pitää yllä rakennusten hyvää kuntoa mm.säätämällä ilmanvaihdot oikein (huomioiden rakennustapa ja tarve) sekä tekemällä muut tarvittavat huoltotoimet.

Esitämme, että monitahoinen sisäilmaprosessi sekä perusparannus- ja uudisrakentamisen prosessi vastuunjakoineen on perattava läpikotaisin kaupungin organisaatiossa. Tämä on kaikkien vaikuttavin keino, jolla sisäilmahaasteet saadaan nykyistä paremmin hallintaan. Päätöksenteon näkökulmasta tulee kuvata nykyistä selkeämmin ja avoimemmin kaupungin vastuut omistamiensa rakennustenhuollosta, korjaussuunnitelmista sekä perusparannus- ja uudisrakentamisen priorisoinneista ja prosessista.

Elämän merkityksellisyys syntyy osallisuuden tunteesta ja osallistumisen mahdollisuuksista. Liian usein senioreiden osaamista ja voimavaroja ei osata tunnistaa, vaan heidät nähdään menoeränä ja heistä puhutaan käsitteillä eläkeläinen tai ikääntynyt. Toimintakyvyn heikkenemistä toki tapahtuu iän myötä, mutta se on yksilöllistä.  Senioreilla on paljon hiljaista tietoa, jota tulee kyetä hyödyntämään ennen eläkkeelle jäämistä sekä sen jälkeen.

Senioreiden näkeminen voimavarana tulisi nähdä päätöksenteossa ja varmistaa heidän ideoidensa ja näkökulmiensa esille tuleminen palveluita kehittäessä. Moni seniori on tärkeässä roolissa isovanhempana, naapurina ja läheisenä. Seniorilla ei ole aina lähipiirissä tällaisia tuen tarvitsijoita ja myös siksi kaikenlaisen vapaaehtoistyön kehittäminen kunnallisen palvelutuotannon rinnalla on tärkeää. Moni seniori voisi olla se kaivattu kummimummu tai -pappa lapsille, joiden omat isovanhemmat asuvat kauempana sekä tilanteissa, joissa omat biologiset isovanhemmat eivät voi tai kykene olemaan lapsenlapsen elämässä. Samalla tuki lapsen vanhemmille kasvattajana voi olla korvaamattoman suuri tuki. Yhtälailla moni seniori voi olla vapaaehtoisena auttajana ja keskustelijana niille, joiden toimintakyky on alentunut tavalla tai toisella. Samanaikaisesti seniorin kokema yksinäisyys lieventyy ja elämän merkityksellisyyden kokemus kasvaa.

Rakentamisen ja palvelujen tuottamisessa tulee varmistaa fyysinen ja asenteellinen esteettömyys, saavutettavuus ja saatavuus. Esimerkiksi uimarantojen suunnittelussa esteettömyys palvelee monia kuntalaisia ja toimintakykyä ylläpitävä halpa toimenpide. Kasvokkainen kohtaaminen tulee säilyttää palveluissa ja senioreita tulee tukea omaan tulevaisuuteen valmistautumisessa. Yksilöllinen palveluohjaus on asia, jossa meidän on palvelusektorilla kehityttävä.

Ihminen on arvokas vauvasta vaariin ja muksusta mummiin. Meillä ei ole vara menettää senioreiden potentiaalia ja talentteja. Senioreiden toimintakykyä ylläpitävien ja edistävien päätösten tekeminen on inhimillistä ja taloudellisesti järkevää politiikkaa. Kun merkityksellisyyden tunne ja tuen tarve kohtaavat vapaaehtoistyössä, saamme luotua hyvinvointia, kohtaamista ja läsnäoloa.

Kirjoittajat ovat Kristillisdemokraattien aktiiveja

Sirpa Pursiainen, toimitusjohtaja, Tampereen kaupunginhallituksen varajäsen 

Leila Pusa, kotihoidon palveluvastaava Parkano- Kihniö

Heikki Lähteenmäki, eläkeläinen, Orivesi

Aila Laaksonen, eläkeläinen ent. Diakoniatyöntekijä, Akaa 

Kämmenniemen koulun osittain epäonnistuneet peruskorjaustoimet ovat nostaneet taas kerran esille kaupungin epäselvän sisäilmakorjausprosessin. Pääosin rahanpuutteen takia suunniteltavat nopean aikataulun pistemäiset korjaustoimet eivät poista sisäilmaongelmia, päinvastoin.

Olemme kyseenalaistaneet useaan otteeseen sivistys- ja kulttuurilautakunnassa päiväkoti- ja koulurakennusten tarveselvittelyjen yhteydessä esiteltyjä sisäilmakohteiden korjaussuunnitelmia. Tammikuun kokouksessa peräänkuulutimme syytä siihen, miksi kuusikkokaupunkien vertailussa Tampereella rakennusten huoltotoimiin käytettävä euromäärä oli vertailun alimpia. Huoltotoimien laiminlyöminen tuottaa ison riskin jatkossa jo korjattujenkin kohteiden kunnossapitoon. Olemme pohtineet lautakunnassa ääneen korjaustoimien riskinoton järkevyyttä suhteessa uudisrakentamisvaihtoehtoon. Kokonaistaloudellisesti Tampereelle tulee kalliimmaksi korjata rakennuksia moneen kertaan ja lopulta kuitenkin rakentaa uutta.

Olemme useaan kertaan kysyneet oman päätäntävaltamme perään. Meille on ollut koko valtuustokaudella valitettavasti epäselvää, kuka lopulta päättää ja priorisoi korjauskohteita. Samoja asioita puidaan myös asunto- ja kiinteistölautakunnassa ja toteutusvastuu on tilapalveluilla. Vastaukset vaihtelevat sekä tapauskohtaisesti että virkamiesten mukaisesti. Vastuunjaon ja päätäntävallan pitää olla selkeä ja kaikilla tiedossa. Moninainen sisäilmaongelmista johtuva peruskorjausprosessi tulee perata perusteellisesti kaupungin organisaatiossa – tämä on kaikkien vaikuttavin keino, jolla sisäilmahaasteet saadaan hallintaan.

Kämmenniemen koulun vanhempainyhdistys on ansiokkaasti puolustanut lasten oikeutta käydä koulua sekä terveellisesti että turvallisesti. Huolen nostaminen tulee ottaa tosissaan ja etsiä yhteistyössä ratkaisu asialle. Saamamme tiedon mukaan sisäilmaongelmista kärsiviä lapsia ja henkilökuntaa ohjataan siirtymään toisaalle. Lisäksi olemme kuulleet, että sisäilmaongelmien vuoksi paljon sairastavien ja tästä syystä paljon koulusta poissa olevien lasten kohdalla ohjeistus on tehdä lastensuojeluilmoitus. Kuormittuneen sosiaalityön tehtävänä ei voi olla ratkaista sisäilmaongelmaisen koulun perusparantamiseen liittyviä asioita.

Sisäilmakohteiden tulee nousta nykyistä merkityksellisempään asemaan keväällä alkavalle uudelle valtuustokaudelle. Prosessi kaipaa enemmän avoimuutta, parempaa moniammatillista yhteistyötä ja jämäkämpää johtamista sekä selkää vastuunkuvausta prosessin eri vaiheissa. Panostuksia tulee lisätä myös monimuotoiseen viestintään ja kuntalaisten osallistamiseen – riittävää budjetointia unohtamatta.

Sirpa Pursiainen

kaupungin varavaltuutettu (kd.)

kaupunginhallituksen edustaja sivistys- ja kulttuurilautakunnassa

Anne-Mari Jussila

kaupunginvaltuutettu (kok.)

sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsen

Kämmenniemen koulun peruskorjausprosessi on epäonnistunut. Tiedossa on ollut alusta alkaen, että rakenteellisia ongelmakohtia koulurakennuksessa on paljon. Nopealla aikataululla tehdyt pistemäiset korjaussuunnitelmat eivät ole poistaneet sisäilmaongelmia, päinvastoin.

Ihmettelemme, miksei näin laajojen peruskorjausongelmien tultua esille pysäytetty korjaustoimia ja alettu suunnittelemaan uutta koulurakennusta. Rakennuksen yhteyteen olisi pitänyt samalla suunnitella myös alueelle kaivattu terveysasema.

Olemme kyseenalaistaneet useaan otteeseen sivistys- ja kulttuurilautakunnassa päiväkoti- ja koulurakennusten tarveselvittelyjen yhteydessä esiteltyjä sisäilmakohteiden korjaussuunnitelmia. Olemme myös pohtineet ääneen korjaustoimien riskinoton järkevyyttä suhteessa uudisrakentamisvaihtoehtoon. Lisäksi olemme kysyneet oman päätäntävaltamme perään. Meille on ollut koko valtuustokaudella epäselvää, kuka lopulta päättää tarve- ja hankesuunnitelmista sekä priorisoi korjauskohteita, samoja asioita kun puidaan myös asunto- ja kiinteistölautakunnassa. Vastaukset vastuista vaihtelevat virkamiesten mukaisesti. Tampereella on julkisten tilojen kanssa niin paljon haasteita, että tämän moninaisen peruskorjausprosessi tulisi perata kaupungin organisaatiossa. Kokonaistaloudellisesti Tampereelle tulee kalliimmaksi korjata rakennuksia moneen kertaan ja lopulta kuitenkin rakentaa uutta.

Kämmenniemen koulun vanhempainyhdistys on ansiokkaasti ja äänekkäästi puolustanut lasten oikeuksia alueella. Koulunkäynnin tulisi olla sekä terveellistä että turvallista. Nyt väliaikaisista tilaratkaisuista ollaankin tekemässä pitkäaikaisia ratkaisuja. Tämä on kestämätön tilanne sekä koulun oppilaille että myös henkilökunnalle. Sisäilmakohteiden toivoisi kaikkinensa nousevan nykyistä merkityksellisempään asemaan keväällä alkavalle uudelle valtuustokaudelle. Prosessi kaipaa avoimuutta, parempaa yhteistyötä ja jämäkämpää johtamista – monimuotoista viestintää unohtamatta.

Sirpa Pursiainen

sivistys- ja kulttuurilautakunta, kaupunginhallituksen edustaja (KD)

Anne-Mari Jussila

sivistys- ja kulttuurilautakunta, ryhmän vastuujäsen (kok)