Pihlajalinnan henkilöstöön ei olisi saanut kohdistaa vastatoimia

Henkilökunnalla on sosiaalihuoltolain 48 § mukaan ilmoitusvelvollisuus, mikäli hän työssään huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisenepäkohdan uhan asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa. Ilmoituksen vastaanottaneen henkilön on puolestaan ilmoitettava asiasta kunnan sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Sosiaalihuoltolain mukaan ilmoituksen tehneeseen henkilöön ei saa kohdistaa kielteisiä vastatoimia ilmoituksen seurauksena.

Vaikkakin sosiaalihuoltolain 48 § on astunut voimaan 1.1.2016, on jo sitä ennen lainhenki ollut tiedossa. Jostain syystä Pihlajalinna on päättänyt toimia täysin lainhengen vastaisesti. Muiden iäkkäiden kannalta olisi erityisen tärkeää, että Ikipihlaja Pappilanpuiston tapaus toimisi jonkinlaisena ennakkotapauksena, jotta vastaavia laiminlyöntejä ei tulisi ja että sosiaalihuollon henkilöstö uskaltaisi tehdä tarvittaessa ilmoituksen havaitsemistaan puutteista työpaikallaan.

Pihlajalinnan vastaus liinavaatteiden katoamisesta ja ruuan liiallisesta kulutuksesta ei kuulosta mitenkään uskottavalta vastaukselta syyksi irtisanoa neljä yöhoitajaa. Jos toiminta on puutteellista, vastuullista johtamista on korjata puutteet sekä tehostaa laadunvalvontaa.

Yrityksen imagon suojelemisen sijaan tulee ensisijaisesti aina varmistaa puolustuskyvyttömien asukkaiden oikeus inhimilliseen hoitoon. Toivottavasti Tampereen kaupunki on palvelujen ostavana tahona huolehtinut omasta valvontavastuustaan ja toiminut lainmukaisesti sekä ikäihmisten edunmukaisesti heti saatuaan tiedon epäkohdista.

 

Sirpa Pursiainen, YTM

Sosiaali- ja terveysalan opettaja

Tampereen avopalvelujen johtokunnan jäsen

Mainokset

Laadukkaat palveluketjut tuovat säästöjä

(Julkaistu Aamulehdessä 24.5.2016)

Laadukkaiden palveluketjujen sekä laadukkaan kotihoidon kehittäminen on valtakunnallinen haaste, ei vain yksittäinen tapaus. Laadukkailla palveluilla edistetään asiakkaiden hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Hallitus on nostanut esille, että sote-uudistuksella haetaan kolmen miljardin säästöjä. Nyt on erityisen tärkeää, ettei säästöjä kohdenneta heikommassa asemassa oleviin. Palvelurakennemuutoksessa, jota Tamperekin tekee ikäihmisten palveluissa, tulee varmistamaa päätösten vaikuttavuusarviointi ja laadun seuranta.

Mikko Aaltonen ja Jouko Paukkeri kuvasivat kirjoituksessaan (AL 19.5), kuinka Tampereella palveluissa vastataan hoidon tarpeeseen ja etteivät säästöt ole vaikuttavana tekijänä.  Kaupungin talousarviossa todetaan, että laitoshoidon tarvetta vähennetään lisäämällä kotiin ja kodinomaisiin oloihin annettavaa apua ja tukea. Talousarviossa niin ikään todetaan, että haasteita vuodelle 2016 tuo kireä taloudellinen tilanne. Asiakasmäärän ja asiakkaiden hoitoisuuden ennakoidaan kasvavan. Kotihoidon ja asumispalvelujen vuoden 2016 talousarvio on pienempi kuin vuoden 2014 tilinpäätös.  Henkilöstövuosissa talousarvio on myös pienempi vuo nna 2016 kuin 2014 vuoden tilinpäätöksessä.

Aaltonen ja Paukkeri tuovat esille vastineena kirjoitukseen AL 16.5, kuinka tärkeää on kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Palvelutarpeen arviointi tulee tehdä yhdessä asiakkaan kanssa. Ymmärrettävästi kaikkiin toiveisiin ei itsemääräämisoikeuteen vedoten voida vastata, sillä työntekijä on viimekädessä päättämässä, mitä kunnallisia palveluja myönnetään. Tämän ammattitaitoisen työntekijän sekä omaisten arvion tulisi painaa vaakakupissa myös silloin, kun asiakas ei itse kykene tilannettaan ja omaa etuaan arvioimaan esimerkiksi muistisairauden vuoksi – ei vain silloin, kun toiveisiin ei voida vastata. Käytänteitä ja kenties myös lainsäädäntöä tulee edelleen kehittää, jotta itsemääräämisoikeuteen vedoten kukaan ei jää esimerkiksi sairauden vuoksi heitteille. Heitteillejätön kieltää myös laki. Pitäisikö palvelutarpeen arviointiprosessia kehittää, jotta asiakkaan todelliseen palvelutarpeeseen voidaan vastata asiakkaan edun mukaisesti?

Aluehallintovirasto teki ohjaus- ja valvontakäynnin ja tekee vielä uuden syksyllä 2016. Aluehallintovirasto toimii saamansa tiedon pohjalta. Kaikissa tapauksissa aluehallintovirasto ei pysty varmistamaan saamaansa tietoa asiakkailta. Aluehallintovirasto pyrkii ensisijaisesti varmistamaan laadun keskustellen toimijan kanssa, huomautusten ja uhkasakkojen antaminen on voimakkaampi keino ilmaista rikkeistä.

Aluehallintoviraston ratkaisun perusteluissa julkisilta osin tuotiin esille mm. ”Kunnan on suunniteltava ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi ja kehittämiseksi järjestettävät toimenpiteet.”

Palvelun tuottajan tulee ensisijaisesti huolehtia laadukkaiden palveluiden toteutumisesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontatehtävät keskitettäneen tulevaisuudessa yhdelle valtakunnalliselle viranomaiselle. Tampereella tehostetun palveluasumisen paikkoja ja vanhainkotipaikkoja on lakkautettu ja asiakkaita siirretty ns. uusiin paikkoihin lakkautetuista paikoista, näin ollen todellisesti uusia paikkoja on syntynyt huomattavasti vähemmän, kuin mitä Aaltonen ja Paukkeri antavat ymmärtää. Toimivien palvelu- ja hoitoketjujen kehittäminen asiakaslähtöisesti on erityisen tärkeää tulevan Sote-uudistuksen myötä. Oikea aikaisilla ja oikeilla palveluilla voidaan vastata asiakkaan tarpeisiin, kuntouttaa sekä ennaltaehkäistä toimintakyvyn alenemista. Toimivien palveluketjujen kautta saadaan aikaan myös säästöjä.

 

Sirpa Pursiainen, YTM

Sosiaali- ja terveysalan opettaja

Leena Rauhala

Sosiaalineuvos, kaupunginvaltuutettu

Kotihoitoa vai säästöjä?

(Julkaistu Aamulehdessä 16.5.2016)

Viimeisten kahden vuoden aikana valtakunnallisesti on nostettu vahvasti esiin, kuinka hoidossa painopiste halutaan siirtää avopalveluihin. Vanhusten palveluissa tämä tarkoittaa painopisteen siirtämistä kotihoitoon. Äkkiseltään ajatus kuulostaakin erinomaiselta: kukapa ei haluaisi ikääntyä ja kuolla kotona? Kotihoito ja avopalvelut ovat erinomainen vaihtoehto silloin, kun hoito vastaa palvelutarvetta.

Tosiasiallisesti tiettyjen asiakasryhmien kohdalla tilanne on kuitenkin erittäin huolestuttava. Moni omainen on huolissaan ikääntyneestä sukulaisestaan, joka ei kykene enää itse arvioimaan, onko koti hänelle sopiva paikka asua. Esimerkiksi muistisairas henkilö ei kykene arvioimaan hoidon tarvettaan ja omaa toimintakykyään. Halu kotona asumiseen tällöin yleensä on vahva, sillä käsitys omasta toimintakyvystä ei vastaa todellisuutta. Tässä kohden on liian helppoa vetää mutkat suoriksi ja tehdä päätös, että asiakkaan omaa tahtoa on kunnioitettava. Onko päätöksenteon pohjalla tällöin todellinen palvelutarpeen arviointi vai ohjaako yleinen tahtotila säästöjen saavuttamiseksi päätöksentekoa? On helppoa, mutta julmaa kohdistaa säästöt heille, jotka eivät kykene puoliaan pitämään.

Silloin, kun asiakas tarvitsee ympärivuorokautista huolenpitoa, sellainen tulisi järjestää. Buumi poistaa laitospaikat ideologisen ajattelun pohjalta, on täysin järjetön ratkaisu. Ikäihmisten määrä kasvaa meillä Suomessa vääjäämättä. Tämän myötä kasvaa myös huonokuntoisten ikäihmisten määrä. Tämä on tilastollinen fakta, eikä mielipidekysymys. Nyt tulisi nimenomaisesti varautua tulevaan varmistamalla riittävä määrä ympärivuorokautista hoivaa tarjoavia yksikköjä. Toive siitä, että huonokuntoiset ikäihmiset pärjäävät yksin kotona tulevaisuudessa on utopiaa. Yhtä lailla on täysin tuulesta temmattu ajatus siitä, että kotona asuminen toisi aina säästöjä. Tai tuohan se, mikäli palvelutarvetta vastaavaa hoitoa ja huolenpitoa ei tarjota. Kotihoidon ja laitospalvelujen kustannuksista suhteessa palvelutarpeeseen on tehty tutkimuksia. Nämä osoittavat, että ideologinen ajattelu ei kohtaa todellisuutta. Sitran (2015) selvityksen, Laitoksesta kotiin – syntyikö säästöjä, mukaan: ”Tampereella on lähes 1 000 kotihoidon asiakasta, joiden hoitokustannukset ylittävät tehostetun palveluasumisen kustannukset. Kuusi prosenttia kotihoidon asiakkaista aiheuttaa neljänneksen kotihoidon hoitokäyntien kustannuksista ja 17 prosenttia puolet kustannuksista.

Aluehallintovirasto teki keväällä 2016 valvonta – ja ohjauskäynnin Tampereelle koskien ikäihmisten palveluja ja etenkin kotihoidon palvelukokonaisuutta vuosi sitten tekemäni kantelun pohjalta. Aluehallintovirasto ei valvontakäyntejä huvinvuoksi tee. Aluehallintovirasto tekee syksyllä vielä uuden ohjaus- ja valvontakäynnin, jolloin aiheena on kotihoidon uudistettu organisointimalli. Aluehallintovirastoon voi tehdä kantelun silloin, kun arvioi, ettei kunta hoida vastuullaan olevaa tehtävää, kuten laadunvalvontaa, lain ja suositusten mukaisesti. Kunta vastaa itse tuottamiensa palvelujen laadusta sekä ostopalvelujen laadunvalvonnasta.

Kotihoidon tulee olla osa ikääntyneen ihmisen palveluketjua. Kotihoidolla voidaan vastata joidenkin ikäihmisten palvelutarpeeseen, muttei kaikkien. Ketään ei tule turhaan sairaalasängyssä makuuttaa, muttei ketään tule myöskään jättää heitteille. Kotihoitoa tulee kehittää siten, että asiakkaan palvelutarvetta arvioidaan jatkuvasti ja kotihoidon intensiivisyyttä tarpeen mukaan kasvatetaan. Tämän lisäksi tulee aina arvioida, mikä on asiakkaan kokonaistilanne, kyky arvioida omaa tilannettaan ja mikä on asiakkaan todellinen palvelutarve. Asiakkaan kuntoisuuden, tukiverkoston ja palvelukokonaisuuden pohjalta tulee arvioida, voidaanko kotihoidolla vastata palvelutarpeeseen? On myös erittäin tärkeää arvioida kotihoidon laatua ja kehittää sellainen palautejärjestelmä, jossa palautetta kerätään sekä työntekijöiltä että asiakkailta ja omaisilta. Kerätty palaute tulee analysoida ja kehittää palvelua sen mukaisesti. Meidän tuleekin kehittää palveluja ja palveluketjuja vastaamaan paremmin tarvetta. Oikea palvelu oikea-aikaisesti tuo mukanaan laadukkaita palveluketjuja sekä säästöjä.

 

Sirpa Pursiainen, YTM

Sosiaali- ja terveysalan opettaja