On hyvä, että köyhien eläkeläisten taloudellisesta ahdinkoa pyritään keventämään. Ensisijaisten etuisuuksien nostaminen on kaikin puolin järkevää politiikkaa, sillä sen avulla vähennetään päällekkäistä työtä Kelan ja sosiaalitoimen välillä, ja tämä on inhimillisesti katsottuna oikein eläkeläisiä ja sairaita kohtaan.

Kelan etuisuudet kriteereineen ovat haasteellisia monelle eri etuisuuksia hakeville. Nyt takuueläke tuo Kelan etuisuuksiin jälleen yhden eri etuuden, jota eläkeläisten pitää opetella hakemaan. Miksi ensisijaisesti ei nostettu jo olemassa olevia etuisuuksia; tällä toimenpiteellä olisi yhtä hyvin saatu vähennettyä toimeentulotukiasiakkuuksia? Mikäli etuisuus olisi haluttu kohdentaa vain eläkeläisille, olisi korotuksen kohteena voinut olla eläkeläisen asumistuki sekä olemassa olevat eläkkeet.

Eläkeläisten ja sairaiden köyhyyttä kuormittavat osaltaan terveydenhuollon menot. Mielestäni Kelan lääkemaksukaton tulisi olla porrasteinen tulojen mukaan, joka helpottaisi osaltaan pienituloisten ja paljon sairastavien taloudellista taakkaa. Samanlailla tulisi porrastetusti keventää pienituloisten omavastuuosuuksien määrää terveydenhuollon maksuissa, etenkin laitoshoidon maksuissa. Tutkitusti sosioekonominen asema vaikuttaa negatiivisesti terveyteen ja taloudellisen maksukyvyttömyyden vuoksi moni siirtää terveydenhuoltoon menoa, jolloin erilaiset sairaudet ovat ehtineet kehittyä jo pidemmälle. Vaikkakin julkisen terveydenhuollon menot katsotaan menoksi toimeentulotukilaskelmassa, on mielestäni väärin, että osa sairastavista joutuu turvautumaan toimeentulotukeen suurten terveydenhuollon kustannusten vuoksi.

Työkykyisiä tukevana uudistukena tulisi Kelan työmarkkinatukeen kehittää vuosittainen vapaantulon raja, jossa vain tietyn euromääräisen kuukausittaisen ansiotulon ylittävä osuus vähentäisi työmarkkinatukea ja vapaan tulon saavuttamisen jälkeen vähennys olisi aina 100%. Tämä mahdollistaisi erilaisten pätkätöiden vastaanottamisen, tukisi osallisuutta yhteiskuntaan ja ehkäisisi syrjäytymistä sekä loisi siltoja pidempiaikaiseen työsuhteeseen. Tämä uudistus tukisi nivelvaihetta etuisuuksilta työelämään siirtyessä ja korostaisi työn kannattavuutta.

Useimmissa köyhiin kohdistuvissa uudistuksissa kuitenkin unohdetaan tarkastella uusien etuisuuksien vaikutukset muihin etuisuuksiin, ja näin ollen etuisuuksista vain harvoin pääsevät hyötymään todellisesti köyhät, toimeentulotukeen oikeutetut. Kun Kela etuudet suurentuvat, huomioidaan ne aina tulona toimeentulotuessa. Toimeentulotuen saajien joukossa on edelleen tosiasiallisesti työkyvyttömiä, joiden pääsyä oikeiden etuisuuksien piiriin tulee tukea. Toimeentulotuki on reaalitalouden kehityksessä jäänyt jälkijunaan ja sitä tulee nostaa, kohdentaen samalla toimeentulotuen saannin edellytyksen oikeutusta työkykyisten saajien kohdalla aktivointitoimenpiteisiin osallistumiseen.

Sirpa Pursiainen, YTM

Aamulehdessä (3.8.2010) oli erinomainen artikkeli kansanterveysongelmista ja niihin vaikuttamisesta. Suomessa on tehty useita tutkimuksia, jotka osoittavat sosioekonomisen taustan olevan yhteydessä terveyteen. Taloudellinen niukkuus ja pitkäaikaistyöttömyys ovat tämän päivän suuret yleiset riskit syrjäytyä. Pitkäaikaistyöttömillä ongelmat usein kasautuvat, sillä sosiaaliset kontaktit vähenevät, mieliala laskee henkilön kokiessa itsensä kelpaamattomaksi työelämään, taloudellinen niukkuus stressaa ja suomalaisena ratkaisuna ongelmiin valitettavan usein ovat päihteet.

Yleisesti tiedetään myös se seikka, että useat narkomaanit ovat aloittaneet päihteiden käytön jo 12- vuotiaana. Valitettava tosi asia on myös se, että vaikka lainsäädäntömme mukaan alkoholia myydään vasta 18-vuotta täyttäneille, pitävät useat vanhemmat aivan normaalina yläaste ikäisten viikonloppu bileitä ja osa jopa ostaa lapsilleen itse juomat. Huumeita nuorille on helposti saatavilla, sillä useat nuoret tuntevat jonkun huumeita käyttävän. Vanhempien ja oppilashuollon tuki lapsille ja nuorille sekä varhainen puuttuminen ja ammatillisen avun saaminen ovat tärkeitä, mutta myös asenteiden muutosta tarvitaan. Poliitikkojen asenteissa muutosta tarvittaisiin alkoholiveron pikaiseen nostamiseen, sillä päihteiden käytöstä johtuvat kustannukset ovat nousseet rajusti veron laskemisen jälkeen.

Päihteiden käyttäjillä on usein mielenterveysongelmia, joista vain osa on diagnosoituja. Osalla oireet ovat alkaneet jo lapsena, mutta niihin ei ole puututtu; osalla on käsittelemättömiä traumaattisia elämänkriisejä ja osalle päihteiden käyttö on aiheuttanut mielenterveysongelmia. Mielenterveyspalvelut eivät kuitenkaan yleisesti tarjoa palvelujaan päihteiden käyttäjille. Palvelujärjestelmästämme on tullut hajanainen ja se hankaloittaa palveluihin pääsyä ja palveluiden piirissä pysymistä. Kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa esitetään mielenterveys- ja päihdeavohoitoyksiköiden yhdistämistä, jotta palveluita olisi saatavissa samasta toimipisteestä. Tällä hetkellä keskusteluapua ja motivointityötä päihteettömyyteen ovat tehneet mahdollisuuksien mukaan Matala, sosiaalitoimet, seurakunnan diakonit, järjestöt sekä avopäihdepalveluiden terveydenhuollon ammattilaiset. Henkilöstöresursseissa työn tärkeys ei näy.

Tällä hetkellä vankilassa on päihteettömiä osastoja, joihin vanki halutessaan hakeutuu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että päihteitä vankilassa on saatavilla. Vaikkakin pitkäaikainen päihteettömyys vaatii aina ihmisen oman päätöksen taaksensa, mielestäni vankilatuomion tulisi olla pakollista päihdehoitoa sisältäen vahvan psykososiaalisen tuen. Tämä tottakai lisäisi vankilakustannuksia, mutta mikäli rikoksia tekevistä edes osa saataisiin päihteettömiksi sekä rikoksen polulta pois, se olisi koko yhteiskunnan etu. Narkomaani kun harvemmin rahoittaa toimintaansa työllä.