Piispainkokous on ehdottanut, että kirkko sallisi kaksi erillistä avioliittokäsitystä. Kristinuskon yksi perusopetuksesta on kuitenkin, ettei ihminen voi kulkea kahta tietä samanaikaisesti. Tämä totuus koskee myös kirkkoa. Yhteiskunnallista ja teologista avioliittokäsitystä ei tule sekoittaa toisiinsa.
On hämmentävää, että osa kirkon virkamiehistä haluaa ohittaa selkeästi teologisen kysymyksen. Raamatun mukaan avioliittokäsitys on aivan yksiselitteisesti naisen ja miehen välinen. Vihkimisessä siunataan naisen ja miehen välinen avioliitto. Tämä ei ole tasa-arvo kysymys, vaan tämä on teologinen ja uskonnollinen kysymys.
Viime vuosien aikana kirkossa on lisääntynyt tarve pyrkiä miellyttämään kaikkia. Tähän osaltaan vaikuttaa se, että monet eri poliittiset puolueet ovat vahvasti seurakuntien päätöksenteossa luottamustoimien kautta. Kristillisdemokraateilla ei ole omaa ryhmittymää päätöksenteossa seurakunnissa, vaikka niin usein juuri Kristillisdemokraatteja solvataan uskonnon ja politiikan sekoittamisesta.
Viime vuosina vaikuttaa siltä, että kirkon sisällä uskonto ja politiikka on haluttu vahvasti sekoittaa toisiinsa. Kirkon halutaan enenevissä määrin kantavan vastuuta ilmastosta, tasa-arvosta ja hyväntekeväisyydestä. Kirkko ja seurakunta tekevät luonnollisesti paljon monenlaista hyvää, sillä hyvän tekemisen tulee kummuta uskosta. Mutta kirkko ja seurakunta eivät ole olemassa ollakseen hyväntekeväisyysjärjestö, vaan pohjalla on nimenomaisesti kutsumus pitää evankeliumia yllä. Raamatun opetus ja kristittynä kasvamisen tukeminen ovat kirkon perustehtäviä. Kirkon ei tule luopua olemassaolonsa perustasta.
Kirkolliskokous lopulta päättää avioliittokäsityksestä. Mikäli kirkolliskokous päättäisi piispainkokouksen mukaisesti, olisi kirkko sekoittanut täysin yhteiskunnallisen ja teologisen avioliittokäsityksen. Tämän jälkeen olisi varsin todennäköistä, että kirkko jakautuisi kahtia.

Sirpa Pursiainen-Hautala, YTM
Messukylän seurakuntaneuvoston jäsen
Tampereen yhteisen kirkkovaltuuston jäsen
(Yhdistynyt seurakuntaväki)
