Vaikka Pormestari Nurminen veti Tampereen kaupungin hyvinvointisuunnitelmasta empatiataulukon pois, niin sitä kuvastava ongelma jäi kuitenkin edelleen jäljelle jäävään hyvinvointisuunnitelmaan. Ihmisten yksilöllisten tarpeiden huomioiminen pitää olla luonnollisesti osana palvelurakennetta ja meidän tulee varmistaa, että verovaroin kustannetut palvelut ovat kaikkien saavutettavissa. Me emme kuitenkaan voi lähteä jaottelemaan ihmisiä, eikä meidän tule luoda toiseutta.

Positiivisen erityiskohtelun tulee olla luonnollinen osa palvelujärjestelmää silloin, kun siihen on olemassa yksilöllinen tarve. Esimerkiksi vammaiselle henkilölle tulee tarjota tarvittaessa palkkatukea ja muuta yksilöllisesti tarvitsemaansa tukea työllistymiseen, se on aivan luonnollista. Me emme kuitenkaan voi niputtaa kaikkia vammaisia yhdeksi ryhmäksi. Kaikki jonkin vamman omaavat eivät tarvitse mitään tukea työllistyäkseen.

Identiteettiä ja myös toiseutta rakennetaan termeillä ja sitä rakennetaan puheessa. Meidän ei tule korostaa jatkuvasti sen pohtimista, kuuluuko henkilö johonkin vähemmistöön ja meidän ei tule jatkuvasti kysyä, että kokeeko joku tulevansa syrjityksi. Vaikka siis valmistelijoilla on varmasti hyvinvointisuunnitelmaa valmistellessa ollut hyvä tavoite, niin nyt nimenomaisesti on vaarana, että sillä luodaankin toiseutta rakenteisiin, toimintoihin ja puheisiin. Ei minun pidä uskovana joutua pohtimaan sitä, että olenko vähemmistöön kuuluva. Usko on yksi osa minua, joka totta kai vaikuttaa suuresti elämääni ja ajatteluuni, mutta ihmisenä minulla on aivan samanlaiset tarpeet kuin jollakin joka ei usko samalla tavalla kuin minä. Meidän ajattelumme ja palveluiden rakentamisen lähtökohtana tulee olla se, että palvelut on tarkoitettu kaikille tamperelaisille. Erilaisuuden etsimisen sijaan meidän tulee etsiä yhdistäviä tekijöitä – tätä korostaa myös kansainvälisesti arvostettu sosiologi ja kulttuurintutkija Stuart Hall.

Pidän myös huolestuttavana, että Nurminen ehdotti empatiataulun jatkojalostamista. Eli vaikka se nyt poistettiin hyvinvointisuunnitelmassa, vaikuttaa siltä, että siihen pohjautuva ajattelu ja ihmisten erottelu tulee olemaan pohjana siihen, miten palvelurakennetta ja Tamperetta rakennetaan tulevaisuudessa.

Ymmärtäisin, jos hyvinvointisuunnitelmassa olisi nostettu esille laajoja yhteiskunnallisesti vaikuttavia kokonaisuuksia ja tehty suunnitelma, kuinka näihin haasteisiin voidaan etsiä ratkaisuja palvelurakenteessa. Tällainen asia olisi ollut esimerkiksi syntyvyyden edistäminen. Sinänsä syrjimättömyyden tulee koskea jokaista tamperelaista. Ollaan aidosti yhdenvertaisia, kohdataan jokainen yksilönä ja vastataan jokaisen tamperelaisen palvelutarpeeseen.

Sirpa Pursiainen-Hautala

Kaupunginvaltuutettu

Kristillisdemokraattien 2. varapuheenjohtaja

Aamulehti on kiitettävän paljon uutisoinut Tampereen pormestari Ilmari Nurmisen tekemästä päätöksestä myöntää Gazan lapsille 50 000 euroa veronmaksajien rahoja. Uutisointi tosin on lähinnä kyseenalaistanut tätä päätöstä kohtaan annetun kritiikin ja Aamulehden pääkirjoituksessa viitattiin minunkin vain keräävän irtopisteitä kritisoidessani pormestarin päätöstä.

Me kaikki varmasti jaamme huolen maailman kaikkien lasten kokemasta väkivallasta niin Suomessa kuin ulkomailla. Humanitäärisen avun jakaminen ei ole lähtökohtaisesti kunnan tehtävä. Avustuksen myöntäminen Gazaan alueelle on kuitenkin erityisen kyseenalaista. On tärkeää ymmärtää annetun kritiikin moninaiset perustelut tässä asiassa, onhan kyse meidän verorahojen käytöstä.

Pormestarin täytyy olla tietoinen siitä, että Gazan alueella toimivat kansainväliset järjestöt joutuvat maksamaan Hamasille suojelurahaa kyetäkseen toimimaan Gazan alueella. Miten verovaroja voidaan edes harkita kohdennettavaksi alueelle, missä osa niistä päätyy suoraan terroristijärjestölle? Gazan alue on Hamasin vallassa. Hamas teloittaa omia kansalaisiaan, jotka kyseenalaistavat heidän toimintansa tai jotka eivät toimi heidän tahtonsa mukaisesti. Hamas käyttää siviilejä, myös lapsia, ihmiskilpinä. Tosiasiallisesti juuri tällaista toimintaa rahoitetaan myöntämällä rahaa kansainväliselle järjestölle, joka toimii alueella. Tämä on mielestäni kaikkein kriittisin syy, miksi tamperelaisten verovaroja ei tule myöntää avustuksena Gazan alueelle.

Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksen keskustelu myös osoitti sen, että avustuksen myöntämisessä on kyse nimenomaisesti poliittisesta kannanotosta. Keskustelussa nousi esille niin sanat riistopolitiikka kuin kansanmurha ja yhdellä valtuutetulla oli jopa kaulassaan Palestiinan tukihuivi. Kunnan toteuttama humanitaarinen toiminta ei saa sisältää ulkopoliittisia kannanottoja. Mielestäni avustuksen myöntäminen Gazan alueelle on itsessään ulkopoliittinen kannanotto. Mielestäni pormestarilla ei tulisi olla edes mahdollisuutta tehdä tällaisesta asiasta yksin päätöstä.

Valitettavasti meille Suomessa on annettu varsin värittynyt kuva Gazan tilanteesta. Tämä johtuu siitä, että monet tiedotusvälineet ovat käyttäneet Hamasin alaisia järjestöjä tietolähteinä. Ilahduttavaa on, että STT juuri myönsi, että heidän uutisointinsa Gazan alueesta on voinut antaa harhaanjohtavan kuvan tilanteesta. Brittilehti Telegraph on nostanut esille haasteen siitä, että moni media on sortunut levittämään Hamasin propagandaa totuutena. Kansainvälinen politiikka ja verovaroin myönnettävä humanitäärinen apu ovat valtion vastuulla, ja ihan syystäkin. En usko olevani ainoa, joka ei halua verovarojen päätyvän vähäisessäkään määrin terroristijärjestölle.

Sirpa Pursiainen-Hautala

Tampereen kaupunginvaltuutettu

Kristillisdemokraattien 2. varapuheenjohtaja