Ympärivuorokautiseen hoitoon pääsy turvattava

Iäkkäille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille tulisi turvata nykyistä paremmin ympärivuorokautiseen hoitoon pääsy. Tällä hetkellä yhteiskunnassamme on iso joukko ihmisiä, jotka tarvitsisivat ympärivuorokautista hoitoa, muttei heille sellaista myönnetä. Näiden ihmisryhmien omaiset ovat huolissaan ja monet omaiset ovat voimiensa äärirajoilla pyrkiessään huolehtimaan huonokuntoisesta läheisestään.

On helppo sanoa kodin olevan aina ihmiselle paras paikka asua. Tällä hetkellä tosielämässä tapahtuu kuitenkin tilanteita, missä kotona asuminen ja avohoito eivät vastaa huolenpidon tarpeisiin.

Elävästä elämästä oleva esimerkki kertoo karua todellisuutta. Ihmiselle, joka kertoi avoimesti lääkärille pelkäävänsä tappavansa itsensä, ei myönnetty hoitopaikkaa, vaikka henkilö sitä pyysi. Tämä johti itsemurhan yrittämiseen. Onnekkaasti omaiset sattuivat vierailemaan yksinasuvan henkilön luona ajoissa. Tämän itsemurhayrityksen jälkeenkin ympärivuorokautista hoitopaikkaa täytyi vaatia vedoten lääkärin vastuuseen ja voimassa olevaan lainsäädäntöön, sillä hoitava taho olisi kotiuttanut henkilön muutaman päivän päästä. Kun oman avuntarpeen ilmaisemaan kykenevän kohdalla todellisuus on tällainen, mitä se onkaan niiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät kykene avuntarvettaan ilmaisemaan tai joilla ei ole sellaisia omaisia tai läheisiä, jotka palveluja kykenevät vaatimaan?

Itse ihmettelen arvomuutosta, joka yhteiskunnassamme näyttää tapahtuneen. Kaikkien elämää ei nähtävästi nähdä enää arvokkaana, koska heikommassa asemassa olevien avuntarpeeseen ei haluta vastata. Mielestäni yhteiskunnan hyvinvoinnin mittarina toimii se, miten huolehdimme yhteiskuntamme heikoimmista.

Omaiset ja myös useat työntekijät ovat aidosti huolissaan osasta kotona asuvista. On myös ymmärrettävä se tosiasia, että muistisairas ei kykene arvioimaan omaa hoidon tarvettaan, eikä osaa hakea itselleen tarvitsemiaan palveluja. Meillä on yhteiskunnassa olemassa taloudelliset resurssit huolehtiaksemme niistä, jotka ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevat. Joskus ympärivuorokautisen hoidon tarve on väliaikaista ja joskus sitä tarvitaan turvaamaan viimeiset elinvuodet tai kuukaudet. En ymmärrä, miksi nämä ihmisryhmät, huonokuntoiset ikäihmiset ja mielenterveyskuntoutujat asetetaan kuitenkin usein säästökohteeksi, kun samanaikaisesti rahoitusta löytyy esimerkiksi ei välttämättömiin investointeihin. Avopalvelujen ja kotihoidon painottamisessa on menty osan asiakkaiden kohdalla aivan liian pitkälle.

 

cropped-pieni

Sirpa Pursiainen

Sosiaali- ja terveysalan opettaja

Kunnallisvaaliehdokas, KD

Homekoulut ja -päiväkodit kunnostettava

Otamme kansanterveydellisesti ja taloudellisesti ison riskin, mikäli emme vaadi rakentamiselta parempaa laadunvalvontaa. Rakennettavien rakennusten kohdalla sekä saneerauksien kohdalla on tärkeää varmistaa rakennuksen rakenteiden terveellisyys. Tämän lisäksi on kunnostettava nykyiset homekoulut ja –päiväkodit. Joissakin tilanteissa on kokonaistalouden ja tilanteen vakavuuden vuoksi parempi ratkaisu purkaa olemassa oleva rakennus ja rakentaa tilalle terve rakennus. Virroilla tehtiin järkipäätös.

Vaikka tästä aiheesta on puhuttu hieman enemmän parin viime vuoden aikana, näyttää aihe edelleen olevan sellainen, josta halutaan vaieta. Toki tämä on ymmärrettävää, sillä ongelman poistamiseksi tarvitaan rahaa vieviä investointeja. Ongelma ei kuitenkaan poistu sillä, että ongelma kielletään. Varhaisella puuttumisella usein syntyneet ongelmat saataisiin korjattua helposti ja halvasti. Kun ongelma kielletään, leviävät itiöt ilmastoinnin ja rakenteiden kautta myös muihin osiin rakennusta. Usein myös tehdään järjettömiä päätöksiä, joilla uskotaan voivan säästää. Yksi tällainen epäkohta on sulkea ilmastointi loma-ajaksi, mikäli ilmastointi nimenomaisesti varmistaa rakennuksen hengittävyyden. Pieni säästö nyt voi toisin sanoen johtaa isoihin kuluihin.

On surullista, että edelleen monia homeelle herkistyneitä syyllistetään ja heidän mielenterveyttään epäillään, vaikka kyse on todellisesta ongelmasta. Herkistyminen kosteusongelmille rajoittaa elämää ja pahimmissa tapauksissa estää mahdollisuudet osallistua koulutukseen tai työelämään. Mielestäni meillä ei ole varaa viedä tulevaisuuden mahdollisuutta tämän päivän lapsilta ja nuorilta. Kunnostetaan ja tarpeen mukaan uudelleen rakennetaan homekoulut ja –päiväkodit!

 

Sirpa Pursiainen

Sosiaali- ja terveysalan opettaja

Pihlajalinnan henkilöstöön ei olisi saanut kohdistaa vastatoimia

Henkilökunnalla on sosiaalihuoltolain 48 § mukaan ilmoitusvelvollisuus, mikäli hän työssään huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisenepäkohdan uhan asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa. Ilmoituksen vastaanottaneen henkilön on puolestaan ilmoitettava asiasta kunnan sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Sosiaalihuoltolain mukaan ilmoituksen tehneeseen henkilöön ei saa kohdistaa kielteisiä vastatoimia ilmoituksen seurauksena.

Vaikkakin sosiaalihuoltolain 48 § on astunut voimaan 1.1.2016, on jo sitä ennen lainhenki ollut tiedossa. Jostain syystä Pihlajalinna on päättänyt toimia täysin lainhengen vastaisesti. Muiden iäkkäiden kannalta olisi erityisen tärkeää, että Ikipihlaja Pappilanpuiston tapaus toimisi jonkinlaisena ennakkotapauksena, jotta vastaavia laiminlyöntejä ei tulisi ja että sosiaalihuollon henkilöstö uskaltaisi tehdä tarvittaessa ilmoituksen havaitsemistaan puutteista työpaikallaan.

Pihlajalinnan vastaus liinavaatteiden katoamisesta ja ruuan liiallisesta kulutuksesta ei kuulosta mitenkään uskottavalta vastaukselta syyksi irtisanoa neljä yöhoitajaa. Jos toiminta on puutteellista, vastuullista johtamista on korjata puutteet sekä tehostaa laadunvalvontaa.

Yrityksen imagon suojelemisen sijaan tulee ensisijaisesti aina varmistaa puolustuskyvyttömien asukkaiden oikeus inhimilliseen hoitoon. Toivottavasti Tampereen kaupunki on palvelujen ostavana tahona huolehtinut omasta valvontavastuustaan ja toiminut lainmukaisesti sekä ikäihmisten edunmukaisesti heti saatuaan tiedon epäkohdista.

 

Sirpa Pursiainen, YTM

Sosiaali- ja terveysalan opettaja

Tampereen avopalvelujen johtokunnan jäsen

Laadukkaat palveluketjut tuovat säästöjä

(Julkaistu Aamulehdessä 24.5.2016)

Laadukkaiden palveluketjujen sekä laadukkaan kotihoidon kehittäminen on valtakunnallinen haaste, ei vain yksittäinen tapaus. Laadukkailla palveluilla edistetään asiakkaiden hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Hallitus on nostanut esille, että sote-uudistuksella haetaan kolmen miljardin säästöjä. Nyt on erityisen tärkeää, ettei säästöjä kohdenneta heikommassa asemassa oleviin. Palvelurakennemuutoksessa, jota Tamperekin tekee ikäihmisten palveluissa, tulee varmistamaa päätösten vaikuttavuusarviointi ja laadun seuranta.

Mikko Aaltonen ja Jouko Paukkeri kuvasivat kirjoituksessaan (AL 19.5), kuinka Tampereella palveluissa vastataan hoidon tarpeeseen ja etteivät säästöt ole vaikuttavana tekijänä.  Kaupungin talousarviossa todetaan, että laitoshoidon tarvetta vähennetään lisäämällä kotiin ja kodinomaisiin oloihin annettavaa apua ja tukea. Talousarviossa niin ikään todetaan, että haasteita vuodelle 2016 tuo kireä taloudellinen tilanne. Asiakasmäärän ja asiakkaiden hoitoisuuden ennakoidaan kasvavan. Kotihoidon ja asumispalvelujen vuoden 2016 talousarvio on pienempi kuin vuoden 2014 tilinpäätös.  Henkilöstövuosissa talousarvio on myös pienempi vuo nna 2016 kuin 2014 vuoden tilinpäätöksessä.

Aaltonen ja Paukkeri tuovat esille vastineena kirjoitukseen AL 16.5, kuinka tärkeää on kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Palvelutarpeen arviointi tulee tehdä yhdessä asiakkaan kanssa. Ymmärrettävästi kaikkiin toiveisiin ei itsemääräämisoikeuteen vedoten voida vastata, sillä työntekijä on viimekädessä päättämässä, mitä kunnallisia palveluja myönnetään. Tämän ammattitaitoisen työntekijän sekä omaisten arvion tulisi painaa vaakakupissa myös silloin, kun asiakas ei itse kykene tilannettaan ja omaa etuaan arvioimaan esimerkiksi muistisairauden vuoksi – ei vain silloin, kun toiveisiin ei voida vastata. Käytänteitä ja kenties myös lainsäädäntöä tulee edelleen kehittää, jotta itsemääräämisoikeuteen vedoten kukaan ei jää esimerkiksi sairauden vuoksi heitteille. Heitteillejätön kieltää myös laki. Pitäisikö palvelutarpeen arviointiprosessia kehittää, jotta asiakkaan todelliseen palvelutarpeeseen voidaan vastata asiakkaan edun mukaisesti?

Aluehallintovirasto teki ohjaus- ja valvontakäynnin ja tekee vielä uuden syksyllä 2016. Aluehallintovirasto toimii saamansa tiedon pohjalta. Kaikissa tapauksissa aluehallintovirasto ei pysty varmistamaan saamaansa tietoa asiakkailta. Aluehallintovirasto pyrkii ensisijaisesti varmistamaan laadun keskustellen toimijan kanssa, huomautusten ja uhkasakkojen antaminen on voimakkaampi keino ilmaista rikkeistä.

Aluehallintoviraston ratkaisun perusteluissa julkisilta osin tuotiin esille mm. ”Kunnan on suunniteltava ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi ja kehittämiseksi järjestettävät toimenpiteet.”

Palvelun tuottajan tulee ensisijaisesti huolehtia laadukkaiden palveluiden toteutumisesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontatehtävät keskitettäneen tulevaisuudessa yhdelle valtakunnalliselle viranomaiselle. Tampereella tehostetun palveluasumisen paikkoja ja vanhainkotipaikkoja on lakkautettu ja asiakkaita siirretty ns. uusiin paikkoihin lakkautetuista paikoista, näin ollen todellisesti uusia paikkoja on syntynyt huomattavasti vähemmän, kuin mitä Aaltonen ja Paukkeri antavat ymmärtää. Toimivien palvelu- ja hoitoketjujen kehittäminen asiakaslähtöisesti on erityisen tärkeää tulevan Sote-uudistuksen myötä. Oikea aikaisilla ja oikeilla palveluilla voidaan vastata asiakkaan tarpeisiin, kuntouttaa sekä ennaltaehkäistä toimintakyvyn alenemista. Toimivien palveluketjujen kautta saadaan aikaan myös säästöjä.

 

Sirpa Pursiainen, YTM

Sosiaali- ja terveysalan opettaja

Leena Rauhala

Sosiaalineuvos, kaupunginvaltuutettu

Kotihoitoa vai säästöjä?

(Julkaistu Aamulehdessä 16.5.2016)

Viimeisten kahden vuoden aikana valtakunnallisesti on nostettu vahvasti esiin, kuinka hoidossa painopiste halutaan siirtää avopalveluihin. Vanhusten palveluissa tämä tarkoittaa painopisteen siirtämistä kotihoitoon. Äkkiseltään ajatus kuulostaakin erinomaiselta: kukapa ei haluaisi ikääntyä ja kuolla kotona? Kotihoito ja avopalvelut ovat erinomainen vaihtoehto silloin, kun hoito vastaa palvelutarvetta.

Tosiasiallisesti tiettyjen asiakasryhmien kohdalla tilanne on kuitenkin erittäin huolestuttava. Moni omainen on huolissaan ikääntyneestä sukulaisestaan, joka ei kykene enää itse arvioimaan, onko koti hänelle sopiva paikka asua. Esimerkiksi muistisairas henkilö ei kykene arvioimaan hoidon tarvettaan ja omaa toimintakykyään. Halu kotona asumiseen tällöin yleensä on vahva, sillä käsitys omasta toimintakyvystä ei vastaa todellisuutta. Tässä kohden on liian helppoa vetää mutkat suoriksi ja tehdä päätös, että asiakkaan omaa tahtoa on kunnioitettava. Onko päätöksenteon pohjalla tällöin todellinen palvelutarpeen arviointi vai ohjaako yleinen tahtotila säästöjen saavuttamiseksi päätöksentekoa? On helppoa, mutta julmaa kohdistaa säästöt heille, jotka eivät kykene puoliaan pitämään.

Silloin, kun asiakas tarvitsee ympärivuorokautista huolenpitoa, sellainen tulisi järjestää. Buumi poistaa laitospaikat ideologisen ajattelun pohjalta, on täysin järjetön ratkaisu. Ikäihmisten määrä kasvaa meillä Suomessa vääjäämättä. Tämän myötä kasvaa myös huonokuntoisten ikäihmisten määrä. Tämä on tilastollinen fakta, eikä mielipidekysymys. Nyt tulisi nimenomaisesti varautua tulevaan varmistamalla riittävä määrä ympärivuorokautista hoivaa tarjoavia yksikköjä. Toive siitä, että huonokuntoiset ikäihmiset pärjäävät yksin kotona tulevaisuudessa on utopiaa. Yhtä lailla on täysin tuulesta temmattu ajatus siitä, että kotona asuminen toisi aina säästöjä. Tai tuohan se, mikäli palvelutarvetta vastaavaa hoitoa ja huolenpitoa ei tarjota. Kotihoidon ja laitospalvelujen kustannuksista suhteessa palvelutarpeeseen on tehty tutkimuksia. Nämä osoittavat, että ideologinen ajattelu ei kohtaa todellisuutta. Sitran (2015) selvityksen, Laitoksesta kotiin – syntyikö säästöjä, mukaan: ”Tampereella on lähes 1 000 kotihoidon asiakasta, joiden hoitokustannukset ylittävät tehostetun palveluasumisen kustannukset. Kuusi prosenttia kotihoidon asiakkaista aiheuttaa neljänneksen kotihoidon hoitokäyntien kustannuksista ja 17 prosenttia puolet kustannuksista.

Aluehallintovirasto teki keväällä 2016 valvonta – ja ohjauskäynnin Tampereelle koskien ikäihmisten palveluja ja etenkin kotihoidon palvelukokonaisuutta vuosi sitten tekemäni kantelun pohjalta. Aluehallintovirasto ei valvontakäyntejä huvinvuoksi tee. Aluehallintovirasto tekee syksyllä vielä uuden ohjaus- ja valvontakäynnin, jolloin aiheena on kotihoidon uudistettu organisointimalli. Aluehallintovirastoon voi tehdä kantelun silloin, kun arvioi, ettei kunta hoida vastuullaan olevaa tehtävää, kuten laadunvalvontaa, lain ja suositusten mukaisesti. Kunta vastaa itse tuottamiensa palvelujen laadusta sekä ostopalvelujen laadunvalvonnasta.

Kotihoidon tulee olla osa ikääntyneen ihmisen palveluketjua. Kotihoidolla voidaan vastata joidenkin ikäihmisten palvelutarpeeseen, muttei kaikkien. Ketään ei tule turhaan sairaalasängyssä makuuttaa, muttei ketään tule myöskään jättää heitteille. Kotihoitoa tulee kehittää siten, että asiakkaan palvelutarvetta arvioidaan jatkuvasti ja kotihoidon intensiivisyyttä tarpeen mukaan kasvatetaan. Tämän lisäksi tulee aina arvioida, mikä on asiakkaan kokonaistilanne, kyky arvioida omaa tilannettaan ja mikä on asiakkaan todellinen palvelutarve. Asiakkaan kuntoisuuden, tukiverkoston ja palvelukokonaisuuden pohjalta tulee arvioida, voidaanko kotihoidolla vastata palvelutarpeeseen? On myös erittäin tärkeää arvioida kotihoidon laatua ja kehittää sellainen palautejärjestelmä, jossa palautetta kerätään sekä työntekijöiltä että asiakkailta ja omaisilta. Kerätty palaute tulee analysoida ja kehittää palvelua sen mukaisesti. Meidän tuleekin kehittää palveluja ja palveluketjuja vastaamaan paremmin tarvetta. Oikea palvelu oikea-aikaisesti tuo mukanaan laadukkaita palveluketjuja sekä säästöjä.

 

Sirpa Pursiainen, YTM

Sosiaali- ja terveysalan opettaja

Tuloperusteinen, yhtenäinen maksukatto terveydenhuollon palveluihin ja lääkkeisiin

 

Lääkemenoihin sekä terveydenhuollon palvelumaksuihin tulee luoda tuloperustainen maksukattojärjestelmä. Maksukaton tulee sisältää lääkemenot, sairaankuljetus ja kaikki terveyspalvelut avopalveluista erikoissairaanhoitoon.

Lisäksi maksukattoon tulee tehdä sähköinen järjestelmä, jotta kaikki saavat maksukaton täyttyttyä automaattisesti ilmaisen terveydenhuollon sekä lääkkeet.   Tuloperusteisella maksukatolla, joka kattaa kaikki terveydenhuollon kulut, voidaan inhimillistää vaikeasti sairaiden ja paljon sairastavien tilannetta.

Adressi luovutetaan Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylälle sekä eduskuntaryhmien puheenjohtajille syksyllä 2016.

 

Taustaa ja perusteluja:

Hallituksen nostettua lääkkeiden omavastuuosuuksia ja sekä samanaikaisesti korottaessa sosiaali- ja terveyspalvelujen omavastuuosuuksia paljon sairastavien tilanne on kärjistyy. Vaikeasti ja paljon sairastava elää jo tällä hetkellä usein köyhyysrajan alapuolella.

Tällä hetkellä lääkekatto ja terveyspalvelujen maksukatto ovat erillisiä. Vuonna 2016 Kunnallisen terveydenhuollon maksukatto on 691 euroa ja lääkekatto vuonna 2016 on 610,37 euroa.

Kunnallisen terveydenhuollon maksukatossa on kuitenkin vielä sellainen aukko, että lyhytaikaisesta laitoshoidosta peritään maksukaton täytyttyäkin vielä 22,80 euron hoitopäivämaksu (vuonna 2016). Maksukattoon eivät myöskään kuulu hammashoito ja sairaankuljetus. Sairaanhoitoon liittyvien matkakustannuksen omavastuuta yhdensuuntaiselta matkalta on korotettu 16 eurosta 25 euroon.

Lääkekorvausten alkuomavastuu on vuoden 2016 alusta alkaen 50 euroa. Vuosittaisen lääkemaksukaton täytettyä asiakas joutuu kuitenkin maksamaan omavastuuosuuden, joka vuonna 2016 on 2,5 euroa/lääke/ostoskerta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksujen enimmäismäärät nousevat noin 30 prosenttia, joka on korotuksena iso.

Korotukset ovat kohtuuttomia osalle väestöä. On myös ymmärrettävä, ettei moni ikäihminen tiedä maksukatosta. Terveyspalvelujen käyttäjän on itse seurattava maksukaton täyttymistä, säilytettävä alkuperäiset maksukuitit ja huolehdittava, ettei maksukaton täytettyä maksuja peritä.   Tämän lisäksi erityisesti moni ikäihminen ei tiedä toimeentulotuesta, jossa huomioidaan menona terveydenhuollon menot. Nämä yhdessä vaikuttavat siihen, että jo nyt osa ikäihmisistä jättää ostamatta tarvitsemansa lääkkeet tai jättää menemättä ehdottoman tärkeään hoitoon.   Kukaan ei halua sairastaa omasta halustaan. Inhimillinen taakka on jo riittävän raskas, onkin täysin kohtuutonta vaikeuttaa vaikeasti sairaiden ja paljon sairastavien ihmisten elämäntilannetta entisestään.

Tuloperusteisella, yhtenäisellä maksukatolla (terveydenhuollon palveluissa ja lääkeissä) tuetaan kaikkien paljon sairastavien taloudellista tilannetta. Toimenpiteellä myös poistetaan päällekkäistä byrokratiaa henkilöstömenoineen, joka syntyy tällä hetkellä vähävaraisen joutuessa turvautumaan toimeentulotukeen. Muutos myös inhimillistää sairastavan tilannetta, sillä voimavaroja säästyisi taloudellisen huolen ja byrokraattisen paperin pyörityksen vähetessä.

 

Adressin alullepanijat:

Sirpa Pursiainen                                                       Antero Laukkanen

Sosiaali- ja terveysalan opettaja, YTM                      Kansanedustaja

Tampere, 040-7370307                                            Espoo, 09 432 3084

 

Allekirjoita adressi: http://www.adressit.com/tuloperusteinen_maksukatto_terveydenhuoltoon

Paljon sairastavien tilanne kärjistyy

 

Hallituksen nostaessa lääkkeiden omavastuuosuuksia ja sekä samanaikaisesti korottaessa sosiaali- ja terveyspalvelujen omavastuuosuuksia paljon sairastavien tilanne kärjistyy. Vaikeasti ja paljon sairastava elää jo tällä hetkellä usein köyhyysrajan alapuolella.

Tällä hetkellä lääkekatto ja sosiaali- ja terveyspalvelujen maksukatto ovat erillisiä. Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksukatto on kuluvana vuonna 679 euroa ja lääkekatto ensivuonna on 610 euroa. Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksukatossa on kuitenkin vielä sellainen aukko, että lyhytaikaisesta laitoshoidosta peritään maksukaton täytyttyäkin vielä 17,60 euron hoitopäivämaksu (kuluvana vuonna). Maksukattoon eivät myöskään kuulu hammashoito ja sairaankuljetus. Lääkemaksukaton täytettyä asiakas joutuu lääkkeistä kuitenkin maksamaan omavastuuosuuden, ensi vuonna se  on suunnitelmien mukaan 2 euroa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksujen enimmäismäärät nousevat noin 30 prosenttia, joka on korotuksena iso. Omavastuu osuus maksukatossa nousee indeksin verran.  Sairaanhoitoon liittyvien matkakustannuksen omavastuuta yhdensuuntaiselta matkalta aiotaan korottaa nykyisestä 16 eurosta 25 euroon.

Korotukset ovat kohtuuttomia osalle väestöä. On myös ymmärrettävä, ettei moni ikäihminen tiedä maksukatosta. Terveyspalvelujen käyttäjän on itse seurattava maksukaton täyttymistä, säilytettävä alkuperäiset maksukuitit ja huolehdittava, ettei maksukaton täytettyä maksuja peritä.

Tämän lisäksi erityisesti moni ikäihminen ei tiedä toimeentulotuesta, jossa huomioidaan menona terveydenhuollon menot. Nämä yhdessä vaikuttavat siihen, että jo nyt osa ikäihmisistä jättää ostamatta tarvitsemansa lääkkeet tai jättää menemättä ehdottoman tärkeään hoitoon.

Kukaan ei halua sairastaa omasta halustaan. Inhimillinen taakka on jo riittävän raskas, onkin täysin kohtuutonta vaikeuttaa vaikeasti sairaiden ja paljon sairastavien ihmisten elämäntilannetta entisestään. Lääkekuluihin ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksuihin tulisi ehdottomasti luoda tuloperustainen kattojärjestelmä, joka sisältää niin lääkkeet, palvelut kuin sairaankuljetukset. Tällaisella toimenpiteellä voitaisiin inhimillistää vaikeasti sairaiden ja paljon sairastavien määrä. Mikäli tähän ei ole poliittista halukkuutta, muita säästökohteita on löydettävä.

 

SOTE alueita oltava riittävästi

SOTE-kriisi osoittaa mielestäni erinomaisella tavalla sen, kuinka eri tavalla palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen suhtaudutaan. Keskusta on mielestäni täysin oikeassa siinä, että SOTE-alueita tulee olla riittävästi. Kenties erikoissairaanhoito voitaisiin järjestää viiden alueen mallilla, mutta kun kyseessä ovat myös sosiaalipalvelut sekä perusterveydenhuolto, tulee alueita olla selkeästi enemmän.  18 aluetta olisi ollut hyvä määrä palvelujen järjestämiseksi koko Suomessa. Lisäksi SOTE-uudistuksessa on vääjäämätöntä miettiä myös rahoitus sekä palvelujen johtaminen. Tästä syystä maakuntamalli varmistaisi parhaiten sen, että alueelliset erityiskysymykset huomioidaan palvelujen tuottamisessa.

SOTE-uudistuksessa tulee huomioida myös, ettei palveluja tule keskittää kuitenkaan silloin, kun laadukkaat palvelut voidaan turvata myös lähipalveluna. Lähipalvelujen tuottaminen ei ole välttämättä myöskään kokonaistaloudellisesti keskittämistä edullisempaa. Peruslähipalvelut tukevat ikäihmisten kotona asumista sekä lapsiperheiden mahdollisuuksia asua haja-asutusalueilla. Tutkimusten mukaan myös luonnonläheisyys tukee terveyttä.

Alueiden lisäksi tulisi huomioida myös palvelujen saavutettavuus. Palvelujen saavutettavuuteen liittyy keskeisesti joukkoliikenne. Kuntarajojen merkityksen madaltuessa tulee joukkoliikenneverkostossa suunnitella lähipalvelut siten, että ne ovat yhdenvertaisesti saavutettavissa. Valtio voisi myös kohdentaa ja ohjata joukkoliikennerahoitusta nykyistä tarkemmin. Valtio voisi velvoittaa joukkoliikenteen rahoituksen kohdentamista erityisesti syrjäseuduille, joista jo nyt palvelujen saavuttaminen on haasteellisempaa. Käytännössä kunta tai tulevaisuudessa maakunta-alueen olisi käytettävä joukkoliikenteeseen suunnattu raha erityisesti hiljaisen kysynnän alueille, josta palvelujen pariin on pidempi matka. Tämä edistäisi palvelujen yhdenvertaista saavutettavuutta.

Perustulon kehittämisessä tulisi keskittyä KELA -etuuksiin

Perustulosta käydään paljon keskustelua. On kuitenkin tärkeää huomioida, että yhteiskuntamme sosiaaliturvajärjestelmässä on muutamia keskeisiä elementtejä. Perheellisille on sosiaaliturvajärjestelmässä korottavia elementtejä. Tämän lisäksi sosiaaliturvan keskeiset tasot ovat ansiosidonnainen päiväraha, KELA etuudet sekä toimeentulotuki.

Toimeentulotuen saajina ovat määritellyn köyhyysrajan alapuolelle jäävät henkilöt. Toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi lyhytaikaiseksi etuudeksi silloin, kun ensisijaiset etuudet eivät riitä. Tämän lisäksi toimeentulon saajina on sellaisia henkilöitä, joiden tulisi olla jonkin KELA etuuden piirissä, eivätkä ole. Lisäksi toimeentulotukeen joutuvat turvautumaan henkilöt, joille KELAn etuudet eivät riitä kattamaan pakollisia menoja. Toimeentulotuen saajina on myös tosiasiallisesti työkyvyttömiä henkilöitä, joiden tulisi olla sairaseläkkeellä, mutta eivät ole eläkettä saaneet. Toimeentulotuesta on muodostunut väärällä tavalla pitkäaikainen etuus ja tämä luo omat ongelmansa. Toimeentulotukea etuutena en lähtisi purkamaan, vaan toimeentulotuen asiakkaat tulisi saattaa heille ensisijaisten etuuksien piiriin ja kehittää toimintaa siten, että toimeentulotuki olisi jälleen lyhytaikainen etuus sitä tarvitseville. Lisäisin myös toimeentulotuen vapaan tulon rajaa edelleen, jotta työnteko olisi aina joutenoloa kannattavampaa.

KELA etuudet ovat yleensä sosiaaliturvan keskeinen osuus. Perustuloa tulisi alkaa mielestäni kehittämään yhdistämällä KELA etuuksia samanlaisen nimikkeen alle. Lisäksi tulisi tarkistaa KELA etuuksien määriä, jotta niihin oikeutettu ei joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen. Vuosittainen ansiotuloraja KELA etuisuuksissa voisi olla kuukausittaisia tulorajoja toimivampi järjestelmä. KELA etuisuuksia kehittämällä voitaisiin saada kokonaistaloudellisia kustannussäästöjä.

KELA etuuksien kehittämisen lisäksi tulisi varmistaa riittävän alhaisen vuokratason omaavien asuntojen tuotanto. Useat henkilöt joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen korkean vuokran vuoksi. Sairasmenoihin tulisi luoda tuloperusteinen maksukattojärjestelmä ja sairasmenokattojärjestelmän tulisi kattaa kaikki terveydenhuollon menot eli lääkkeet, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Näin tuettaisin paljon sairastavien tilannetta, jotka usein joutuvat köyhyyteen pakollisten terveydenhuollon menojen vuoksi.

Itse en kannata kaikille maksettavaa perustuloa. Pahimmillaan kaikille maksettava perustulo passivoi ja on yhteiskunnallisesti kallis järjestelmä. Nykyistä järjestelmää on kuitenkin välttämätöntä kehittää.

Onni kuoli metsään, jätettiin heitteille

79 -vuotias muistisairas Onni Hakala eksyi lähimetsään ja kuoli sinne. Onnin tilanteesta oli As. Oy Koljonselän taloyhtiön hallituksen ja sen puheenjohtajan toimesta viestitetty huoli Teiskon kotihoidon työntekijöille, Teiskon kotihoidon yksikön esimiehelle sekä Tampereen kaupungin kotihoidon päällikölle. Onni oli eksynyt jo useamman kerran. Onni oli muun muassa ollut etsimässä joskus omistamaansa punaista pyörää Terälahden Salen edustalta. Niin ikään Onni oli kertaalleen löydetty Ruovedeltä, Huittisista ja Tampereen rautatieasemalta. Onni kulki riittämättömällä vaatetuksella talvipakkasella ja kaivoi taloyhtiön roskiksesta mm. ruokaa. Onni ei juuri kommunikoinut sanallisesti. Onnin kyvystä reagoida palohälyttimeen sekä hänen sairaustietojaan on lainvastaisesti esillä internetissä tunnistettavilla tiedoilla.

Kotihoito kuului vielä vuonna 2014 Tampereen avopalvelujen johtokunnan alaisuuteen. Avopalvelujen johtokunnan jäsenenä Sirpa Pursiainen nosti useampaan kertaan kysymyksiä Tampereen kotihoidon tilanteesta ja siitä, minkä kuntoisia vanhuksia kotona asuu ja miten palvelutarpeen arviointi ja tarvittava apu kotiin annetaan. Tuolloin kotihoidon päällikkö ei halunnut kommentoida yksittäisiä tapauksia. Pursiainen nosti myös useamman kerran esille ehdotuksen, että vanhuspalveluissa tulisi kuvata hoito- ja palveluketjut sekä kriteerit kuhunkin palveluun asiakkaan näkökulmasta, jotta asiakkaat saavat tarkoituksenmukaisen palvelun ja hoidon.

Vuoden 2015 alusta kotihoito siirtyi kotihoidon ja asumispalvelujen johtokunnan alaisuuteen. Jouko Salo nosti useamman kerran kokouksessa Onni Hakalan tilanteen esille. Kotihoidon päällikkö lupasi viedä asiaa eteenpäin, mutta Onni ei kuitenkaan ikinä saanut tarvitsemaansa asianmukaista hoitopaikkaa.

Tällä hetkellä Tampereella on kotihoidon piirissä sellaisia asiakkaita, jotka eivät enää pärjää kotona kotihoidon turvin. Muistisairaan jättäminen kotiin on verrattavissa pienen lapsen yksin jättämiseen. Kun Onnin tarpeet ovat olleet tiedossa, on mielestämme kyseessä muistisairaan heitteille jättäminen. Onni ei valitettavasti ole ensimmäinen Tampereella metsään eksynyt muistisairas, joka ei saa tarvitsemaansa hoitopaikkaa, vaikka tieto hoidon tarpeesta on asianmukaisesti esitetty eteenpäin. Tällä hetkellä vaikuttaa käsittämättömältä se, ettei lähimmäisenä tai luottamustoimessa esitetyllä huolella ole vaikuttavuutta asianmukaisen hoidon järjestämiseksi yksittäiselle kuntalaiselle, eikä sillä ole vaikutusta laadunhallinnan ja palvelujen kehittämiselle. Tampereen kaupunki on rikkonut mielestämme perustuslain lisäksi useita sosiaalihuoltolain ja vanhuspalvelulain pykäliä.

Vaikka taloudellinen tilanne vaatii säästöjä, ei säästöjä tule kohdentaa heikoimmassa asemassa oleviin. Tämän päivän vanhukset ovat rakentaneet yhteiskuntamme. Meidän kunniatehtävämme on huolehtia heistä hyvin.

Sirpa Pursiainen, YTM

Sosiaali- ja terveysalan opettaja

Tampereen avopalvelujen johtokunnan jäsen

Jouko Salo

As. Oy Koljonselän hallituksen pj

Tampereen kotihoidon ja asumispalvelujen johtokunnan jäsen