Pirha on saanut markkinaoikeudelta 500 000 euron seuraamusmaksun, sillä se on rikkonut julkisia hankintoja koskevia sääntöjä hankkiessaan ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen palveluita ilman kilpailutusta.

Palveluntuottajat esittivät kilpailutuksessa mittavan määrän, noin 150 kysymystä ja muutosehdotusta, mutta suureen osaan vastaus oli, ettei muutoksia kilpailutukseen tehdä. Palveluntuottajat viestivät vahvasti, että esitetty hinta puitesopimuksessa on liian alhainen. Itse henkilökohtaisesti lähestyin aluehallituksen jäseniä ja varajäseniä sekä virkamiehiä ja toin esille huolen, että esitetty hinta on liian alhainen. Vain Kristillisdemokraattien Riitta Kuismanen jätti aluehallituksessa päätöksestä eriävän mielipiteen. Kirjoitin myös päätöksentekijöille kilpailutuksen jälkeen seuraavasti: ”Pirha on kilpailuttanut 2800 ostopalvelupaikkaa, josta puolet paikoista jätettiin tarjoamatta tarjouspyynnön mahdottomuuden vuoksi. Edessä ei ole ainuttakaan lakiteknisestä ja julkisuuskuvan kannalta järkevää ratkaisua, jollei kilpailutusta järjestetä uudestaan.” Kilpailutusta ei haluttu järjestää uudelleen.

Pirhalla on nyt maan alimmat vuorokausihinnat puitesopimuksissa. Pirha alensi hintoja perustellen, että kaikki alentavat mitoitusta 0,6 tasolle. Tämähän ei ole mahdollista. Maan hallitus on todennut, ettei kaikissa yksikössä voida käyttää 0,6 mitoitusta asiakkaiden hoidon vaativuuden, tilojen tai muiden seikkojen vuoksi. Hallitus ei myöskään alentanut rahoitusta sen mukaan, että mitoitus olisi kaikissa yksiköissä 0,6, vaan arvioi vain kolmanneksen voivan alentaa mitoitusta.

Pirha on tekemässä nyt talousarviota. Olen nostanut toistuvasti esille huolen, että pienet palveluntuottajat tekevät nyt tappiota ympärivuorokautisen palveluasumisen tuottamisessa. Pirhalla on järjestämisvastuu. Miten voi olla mahdollista, että järjestämisvastuussa oleva taho pitää tietoisesti hinnat liian alhaisina? Palveluntuottajien pitää kyetä maksamaan palkat ihan yhtä lailla kuin hyvinvointialueenkin.

Pirha on toimittanut ministeriöön dokumentin, että ympärivuorokautinen palveluasuminen maksaa jopa 284,55 e/vrk vuonna 2024. Puitesopimuskilpailutuksen hinta palveluntuottajille on ollut 175 e/vrk. Vaikka tuosta 284,55 e hinnasta otettaisiin pitkä siivu pois, niin on huomioitava myös alv hyvitykset hyvinvointialueelle eli tuo puitesopimushinta onkin hyvinvointialueelle 5% vähemmän. Mikä selittää näin suuren hintaeron?

Miten Pirha järjestäjänä varmistaa, että meillä säilyy monituottajuus? Miten varmistetaan, että puitesopimuksessa mukana olevat ostopalvelut kykenevät tuottamaan palvelut lakisääteisesti näin alhaisella hinnalla? Miten on mahdollista, että säästöt kohdennetaan ostopalveluihin näin rajusti huomioimatta kokonaistaloutta?  

Jo nyt asukaspaikoissa merkittävä määrä on tarjouskilpailun alkamisen jälkeen siirtynyt isoille toimijoille. Mikäli hintoja ei nosteta, joutuvat pienet toimijat valmistautumaan myymään sopimuskauden aikana toimintansa isoille yrityksille, lopettamaan ympärivuorokautisen palveluasumisen tuottamisen tai ajautuvat konkurssiin.

Pirha tuntuu esittävän ratkaisuksi palveluseteliä. Palveluseteli tarkoittaa kuitenkin sitä, että asukkaalle jää itselleen maksettavaksi palvelusetelin ylittävä osuus. Palvelusetelin maksimimäärä on 178 euroa ja palvelusetelipaikka saa periä maksimissaan 185 euron vuorokausihinnan. Isossa mittakaavassa palveluseteli ei ole ratkaisu tilanteeseen, sillä kaikilla ei ole siihen varaa.

Sirpa Pursiainen-Hautala, YTM

Pirkanmaan aluevaltuutettu, Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraattien puolueen varapuheenjohtaja

Verottaja on tehnyt seuraavanlaisen linjauksen ”Erilaisina palvelutaloina ja hoivakoteina toimivat rakennukset eivät ole asuintalovarauslain tarkoittamalla tavalla vakituisessa asumiskäytössä, sillä asukkaat asuvat tällaisissa rakennuksissa ensisijaisesti siellä tarjottavien palveluiden vuoksi ja kyse on pitkäaikaisista hoitopaikoista. Merkitystä ei ole sillä, että asukkaat ilmoittavat tällaisen huoneiston vakituiseksi asunnokseen. Koska palvelutalot ja hoivakodit eivät ole asuintalovarauslaissa tarkoitettuja asuinrakennuksia, yhteisö ei voi vähentää verotuksessa asuintalovarausta tällaisten rakennusten osalta.”

Kiinteistöjen eli vuokranantajien on varauduttava tuleviin korjauksiin. Verottajan linjaus johtaa siis siihen, että jos ja kun varautumista tehdään, maksetaan veroa kerätystä varautumisesta. Moni kohde on ARA rahoitettu ja asumisen kustannusten tulisi olla kohtuullista. Nyt siis yksityisten palveluntuottajien on pakko kerätä vuokria enemmän asukkailta, jotta saadaan kerättyä riittävä varautuminen korjauksiin ja lisäksi maksettua varautumisesta verot. Linjauksen vuoksi talousvaikutukset tulevat olemaan merkittävät.

Hyvinvointialueet eivät maksa veroja, joten verottajan linjaus kurjistaa palveluntuottajana toimivien yritysten asemaa merkittävästi. Onko verottajan tarkoitus nimenomaisesti lisätä hyvinvointialueiden oman tuotannon määrää? Tällä hetkellä hyvinvointialueiden oma tuotanto on jo lähtökohtaisesti kalliimpaa, eikä talousjohtamisen osaamista tunnu riittävästi olevan.

Miten verottaja voi tehdä tällaisen syrjivän päätöksen koskien palveluasumisen asukkaita ja todeta, etteivät he asu vakituisessa vuokraamassaan asunnossa? Tosiasiallisesti kyseessä on yleensä nimenomaisesti vakituinen asuminen. Etenkin ikääntyneet ja vammaiset asuvat yleensä palveluasumiseen kohdennetussa vuokra-asunnossa kuolemaansa asti. Palvelutarve ei saisi olla syrjinnän peruste. Palveluasumista ei voi verrata väliaikaiseen sairaalassa tai kuntoutuksessa olemiseen.

Palveluasumisen saajat tulkitaan KELA:ssa asumistuen saajiksi ja eläkkeensaajan asumistuen saajiksi. Miten voidaan asettaa muu vuokraustoiminta sekä palveluasumiseen kohdistettu vuokraustoiminta näin eriarvoiseen asemaan?

Verottajan tulkinnan mukaan luottamuksen suoja ei päde. Käytännössä siirtymäaikaa ei ole annettu. Valtio, hyvinvointialueet tai palveluntuottajat eivät ole käyneet asiasta keskustelua, eikä talouden näkökulmasta varautumista ja toiminnan muutoksia ole tehty. Tosiasiallisesti korjausvelat tulevat kasvamaan, sijoittavat vetäytyvät markkinoilta ja palveluasumisen tuottajien määrä vähenee eli hoivapaikat vähenevät, vaikka niistä on jo nyt pulaa.

Nyt pitäisi saada nopeasti verottajan tulkinta muuttumaan hoivakriisin välttämiseksi ja tarvittaessa lisätä lainsäädäntöön asuintalovaraus koskemaan myös palveluasumiseen tarkoitettuja kiinteistöjä.

Sirpa Pursiainen-Hautala, YTM

Ikääntyneiden asumispalveluyksikön toimitusjohtaja

Pirkanmaan hyvinvointialuevaltuutettu, Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä on tyytyväinen, että ikääntyneiden päivätoiminnan suunnitteluun otettiin aikalisä.

Ikääntyneiden päivätoiminta on sosiaalihuoltolain mukaista kuntouttavaa toimintaa. Päivätoiminnan tulee pohjautua ikääntyneiden yksilöllisiin tarpeisiin, myös läheisiä kuunnellen. Kasvokkainen päivätoiminta tulee turvata sitä tarvitseville. Kasvokkaiseen päivätoimintaan tulee turvata kuljetukset sitä tarvitseville. Etätoimintaa voidaan toki järjestää heille, joille se soveltuu ja jotka sitä haluavat.

Kasvokkaisen päivätoiminnan tärkeydestä kertoo myös se, että asian puolesta tehty vetoomus allekirjoittaneen ja Kristillisdemokraattien Elina Kähärin toimesta on kerännyt 6414 allekirjoitusta.

Päivätoiminta kannattelee monen huonokuntoisen kotona asumista ja antaa mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä varmistaa alan työntekijän säännöllisen tapaamisen. Toimintakyvyn heikkenemistä näin ollen seurataan. Säästäminen päivätoiminnasta väärällä tavalla johtaa moninkertaisiin kustannuksiin, jos henkilö joutuu siirtymään asumispalveluihin.

Esitys kasvokkaisen päivätoiminnan rajaamisesta kolmen kuukauden jaksoihin on erikoinen linjaus. Päivätoimintaa tarjotaan huonokuntoisille kotihoidon piirissä oleville vanhuksille, joista kukaan tuskin kuntoutuu kolmessa kuukaudessa. Byrokratia ja työmäärä vain lisääntyvät, jos uusia hakemuksia ja päätöksiä pitää tehdä kolmen kuukauden välein. Päätös päivätoiminnasta tulee tehdä vähintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, jotta kustannuksia ei synnytetä turhaan päätöksien tekemiseen ja jotta omaiset eivät kuormitu jatkuvista hakuprosesseista.

Omaishoitajien näkökulmaa ei ole arvioitu riittävästi. Omaishoitajille koko päivän kestävä päivätoiminta on mahdollistanut asioiden hoitamisen. Monella jaksaminen on jo nyt äärirajoilla. Jatkosuunnittelussa tulee kartoittaa, millaisella päivätoiminnalla voidaan tukea parhaiten omaishoitajien jaksamista ja vastata omaishoidettavien tarpeisiin. Kartoituksen tulee perustua omaishoitajien näkemykseen, ei viranomaisnäkemykseen.

Viimeiseksi Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä haluaa vielä tuoda esille, että ostopalvelut ovat tuottaneet päivätoimintaa pitkään, ja heillä on myös tähän soveltuvia tiloja. Asiakasnäkökulmasta ei ole tarkoituksenmukaista, että fyysinen palvelupiste ja siellä toimivat ihmiset kaikki muuttuvat. Nopealla aikataululla tulee kartoittaa ja yhdessä rakentaa palveluntuottajien kanssa päivätoiminnasta kokonaisuus, joka palvelee parhaiten ikääntyneiden yksiköllisiä tarpeita.

Lakisääteisen päivätoiminnan lisäksi on hyvä tehdä yhteistyötä kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen kanssa yksinäisyyden poistamiseksi ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. 

Sirpa Pursiainen-Hautala

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmän pj.

Tässä syksyllä kirjoittamani mielipide, jota Aamulehti ei julkaissut.

Pirha julkaisi yritysvastaisen monituottajuusohjelman. Samanaikaisesti se valmisteli ikäihmisten ympärivuorokautisen asumispalvelujen kilpailutuksen. Aluehallitus teki hankintapäätöksen. Virkamiehet perustelivat vuorokausihinnan laskua henkilöstömitoituksen laskemisella. Hallituksen esitys on lain vähimmäismitoitus, mutta AVI vastaa luvista ja sen myötä myös kussakin yksikössä vaadittavasta mitoituksesta asukkaiden toimintakyvyn mukaisesti. Lisäksi hallituksen esityksessä myös nimenomaisesti todetaan, ettei kaikissa yksikössä voida käyttää 0,6 mitoitusta asiakkaiden hoidon vaativuuden, tilojen tai muiden seikkojen vuoksi. Hallitus ei myöskään esitä rahoituksen alentamista sen mukaan, että mitoitus olisi kaikissa yksiköissä 0,6. Hallituksen esityksessä ja ministeriön arvioissa henkilöstömitoitus laskee kuitenkin vain kolmanneksella palveluntuottajilla. Ihmettelen, miten Pirha on voinut kilpailuttaa ja tehdä hankintapäätöksen koko ikääntyneiden ympärivuorokautisen asumisen ostopalvelun 0,6 mitoitukseen perustuen.

Pirha on kilpailuttanut 2800 ostopalvelupaikkaa. Kilpailutuksessa asetettu kattohinta oli 175 €/vrk eli noin 10 €/vrk vähemmän, kuin nykyisissä sopimuksissa. On totta, että monet pienet paikalliset yritykset ovat jättäneet tarjouksen siinä pelossa, että muutoin toiminta pitäisi nopealla aikataululla myydä tai ajaa alas. Monet ovat laskeneet, että sopimuskauden aikana toiminta muuttuu reippaasti tappiolliseksi. Miten on mahdollista, että säästöt kohdennetaan ostopalveluihin näin rajusti samalla kun oma tuotanto saa maksaa yli 200 €/vrk? On myös käsittämätöntä, että edelleen IKI2035 ohjelmassa todetaan, että asiakasmäärän kasvu kohdistetaan ensisijaisesti omaan tuotantoon, vaikka oma tuotanto on huomattavasti ostopalveluja kalliimpaa.

0,6 hoitajamitoituksella tehtyjen kilpailutusten keskihinnat ovat seuraavat: Keski-Suomi 179,77 €, Kanta-Häme 184,2 €, Kymenlaakso 184,5 €. Olen vakavasti huolissani, että Pirhan toteuttaessa maan alhaisinta hintaa (175 €/vrk), se ajaa samalla pienet palveluntuottajat konkurssin partaalle sopimuskauden aikana. Tämä johtaa siihen, että isot toimijat saattavat ostaa pienet toimijat pois. On myös huomioitava, että merkittävä määrä asukaspaikkoja ei ole jättänyt tarjousta hinnan mahdottomuuden vuoksi.

Moni ikääntyneiden palvelukentällä toimiva yrittäjä kokee, ettei yritysten tuomaa aitoa huolta haluta kuulla. On myös erikoista, että Pirha ehdottaa 7,8 % henkilöstömenojen kasvua omaan tuotantoon samalla, kun se ajaa rajuja leikkauksia osaan ostopalveluja. Myös yritysten on maksettava henkilöstökulut.

Ikääntyneillä on lain mukaan oikeus heidän tarvitsemiinsa palveluihin. THL onkin antanut palautetta Pirhalle siitä, että täällä palveluiden peittävyys on vähentynyt keskimääräistä enemmän. IKI2035 ohjelmassa asetetut tavoitteet palvelujen peittävyydestä ovat inhimillisesti kestämättömiä.

Sirpa Pursiainen-Hautala, YTM, toimitusjohtaja

Aluevaltuutettu, monipalveluvaliokunnan jäsen (KD)

Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuusto hyväksyi maanantaina 25.11 kokouksessa monituottajuusstrategian. Ensimmäiseksi toki mieleen tulee, että onpa hienoa ja edistyksellistä, että tällainen strategia on tehty. Moni yritys odotti tämän strategian valmistumista toiveikkaana. Valitettavasti kuitenkin strategian otsikko on varsin harhaanjohtajava. Tämän asiakirjan läpi luettuaan lukijalle viesti on selvä, nimestään huolimatta kyseessä on ostopalvelujen vähentämisstrategia.

Monituottajuuden tulisi olla jo arvo jo sinänsä. Aito monituottajuus on kumppanuutta. Yritykset toimivat kehittäjinä ja kirittäjinä. Monituottajuus tuo mukanaan asiakkaan valinnanvapauden.

Nyt strategiassa on selkeä näkökulma: Meillä on ongelma, kun meillä on ostopalveluja. Hyvinvointialueella nähdään ongelmaksi, että ostopalvelujen budjetti on ylittynyt.

Poliittisessa päätöksenteossa tulisi aina kiinnittää huomiota kokonaistalouteen. Päätösten tulisi perustua tietoon. Maan hallitusohjelmaan on kirjattu, että hyvinvointialueiden tulee selvittää ja julkaista kustannusyksikköhintoja. Vain tietämällä oman tuotannon kustannukset voidaan tehdä tietoon pohjautuvia valintoja talouden näkökulmasta: mitä palveluja tulee tuottaa itse ja mitä palveluja tulee ostaa. Ei päätöksenteon pohjana voi olla vain se peruste, että ostopalvelujen budjetti on ylittynyt. Olisiko budjetin ylityksen syynä kenties talousarvion alibudjetointi?  

Miten on selitettävissä, että oman tuotannon henkilöstömenot kasvavat 7,3 %:lla, mutta ostopalveluissa kustannukset eivät saa lainkaan kasvaa? Sote-sektorilla henkilöstömenot ovat myös yrityksille suurin menoerä. Myös yritysten pitää maksaa henkilöstön palkkamenot.

On täysin käsittämätöntä, että aluevaltuutettujen enemmistö halusi päätöksellään linjata seuraavan valtuustokauden ajaksi strategian, jonka tavoitteena on vähentää ostopalveluja ja lisätä omaa tuotantoa kautta linjan, ilman tietoa todellisista kustannuksista. Monituottajuusstrategiassa myös linjataan, että ikäihmisten asumispalveluissa oman tuotannon suhteellista osuutta lisätään, vaikka yksityisiä sote työnantajia edustavan Hyvinvointiala Hali ry:n ja useiden hyvinvointialueiden omat laskelmat osoittavat oman tuotannon olevan huomattavasti kalliimpaa.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmänä esitimme seuraavan ponnen: ”Monituottajuusstrategia tulee päivittää ensi vuoden aikana, kun oman tuotannon kustannusyksikköhintoja saadaan valmistumaan. Strategian päivityksessä tulee huomioida vahvemmin oman tuotannon kustannukset sekä kustannusyksikköhintojen vertailut strategisiin linjauksiin samoin kuin se, että oman tuotannon ja ostopalveluiden kustannukset voivat vaihdella palveluittain.” Keskustan aluevaltuustoryhmä kannatti pontta sekä muutama yksittäinen poliitikko.

Taloudellisesti haasteellisessa ajassa, jossa tulee kyetä vastaamaan kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun tarpeisiin, on käsittämätöntä, ettei Pirkanmaalla yrittäjiä nähdä aidosti kumppaneina. On erittäin huolestuttavaa, ettei tietoa ja kokonaistaloutta huomioida päätöksenteossa. Tehty päätös voi johtaa nopealla aikataululla etenkin pienten järjestöpohjaisten palveluntuottajien poistumiseen sote-yrityskentältä. Myös moni isompi palveluntuottaja saattaa keskittyä tarjoamaan palveluja muualle. Pirha ei kykene mitenkään yksin palveluntarpeeseen vastaamaan.

Sirpa Pursiainen-Hautala, toimitusjohtaja (YTM)

KD aluevaltuustoryhmän pj.

Arvoisa puheenjohtaja ja pormestari, hyvät valtuutetut ja yleisö,

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmää haluaa ensiksi kiittää tamperelaista poliittista päätöksentekoa ja talousarvioprosessia. Täällä talousarviota lähdetään valmistelemaan hyvissä ajoin, avoimesti ja kaikki puolueet prosessiin mukaan ottaen. Talousarvio esitellään tarkasti ja se on kaikkien luettavissa hyvissä ajoin niin yksilökohtaisesti, että jokainen valtuutettu saa tarvitsemansa tiedon päätöksenteon pohjaksi. Tästä toimintatavasta Pirkanmaan hyvinvointialueella olisi paljon opittavaa.

Tampere on kasvava kaupunki. Vuosittainen kasvu viidellä ja kuudella tuhannella uudella asukkaalla tuo talouteen sekä haasteita ja mahdollisuuksia. Näin nopea kasvu haastaa investointeja ja joukkoliikenteen suunnittelua. Kasvu luo kuitenkin erinomaiset mahdollisuudet varmistaa työntekijöiden riittävyys alueella tulevaisuudessa. Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä äänesti ratikan laajentamisen puolesta, mutta haluaa muistuttaa, että joukkoliikenne tulee pitää toimivana ja luotettavana koko Tampereen alueella, myös Teiskossa.

Päätös ratikasta sitoo taloutta merkittävästi tulevina vuosina ja tämä tulee tiedostaa. Presidentti Niinistö neuvoi maan hallitusta ja eduskuntaa asettamaan yli vaalikausien ylittäviä toimia talouden tasapainottamiseksi. Kaupungin taloustilanne on haastava ja Tampere varmasti hyötyisi, jos se ottaisi kaupunkikohtaisesti mallia presidentti Niinistön neuvosta.

Kristillisdemokraatit ovat perhepuolue. Me pidämme tärkeänä, että Tampereella tehdään perhekeskeistä politiikkaa. On hienoa, että talousarviossa luvataan kiinnittää erityistä huomiota vähävaraisten perheiden asemaan kasvatus- ja opetussektorilla. Talousarviossa luvataan, että olemme sitoutuneet varmistamaan, että kaikilla lapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada palveluja, riippumatta perheen taloudellisesta tilanteesta.

Lisäksi talousarviossa luvataan etsivän nuorisotyön jatkuvan tärkeänä osana nuorten hyvinvoinnin tukemista ja syrjäytymisen ehkäisyä. Valitettavasti Tampere on saanut negatiivisen tittelin huumeiden pääkaupunkina. Onkin tärkeää, että talousarviossa asetetaan tavoitteeksi nuorten päihteiden käytön vähentyminen vuoteen 2023 verrattuna (9,1 %):lla.

Varhaiskasvatus ja opetus ovat keskeinen kunnan tehtävä. Myös työnantajana tämä rooli korostuu. On hienoa, että kuluneiden vuosien aikana varhaiskasvatuksen ja opetustilojen korjausvelkaa on saatu pienenemään määrätietoisella päätöksenteolla ja myös korjauksen tarpeessa olevat kohteet saatetaan kuntoon, kuten Kämmenniemen koulun ja nuorisotilojen perusparannus sekä Takahuhdin koulun A ja B-talon perusparannus ja päiväkodin laajennus ja monet muut kohteet. Kaupunki voi näin toimiessaan osaltaan tukea taloudellisessa ahdingossa olevaa rakennusalaa ja turvata monien ihmisten työpaikat.

Lasten arvostaminen näkyy myös siinä, että ryhmäkoot säilyvät ennallaan. Talousarviossa luvataan, että opetuksen resursseja vahvistetaan talouden paineista huolimatta ja perusopetuksen ryhmäkoot säilyvät ennallaan ja pienryhmiä perustetaan lisää. Kuten talousarviossa todetaan, tämä takaa lapsille ja nuorille tuen ja yksilöllisen huomion koulupäivän aikana. Kristillisdemokraatit ovat talousarvion kanssa täysin samaa mieltä, että toimivat ryhmäkoot ovat keskeinen osa laadukasta opetusta, ja ne luovat oppilaille heidän kehitystään tukevan turvallisen oppimisympäristön.

Tampere satsaa vahvasti myös liikuntaan kuin kulttuuriin, jotka ovat osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. On hienoa, että ikäihmisten maksuttomien uimahallivuorojen kokeilua ja lasten liikunnan pilottia jatketaan.

Kiitos myös kuntalaisille kuntalaisaloitteista. Pidän erittäin valitettavana, ettei Peltovainion kerhon säilyttämiseen ole löytynyt määrärahoja. Vaikkakin kerhon lakkautus on mahdollistanut päivähoitopaikkojen lisäämisen, niin samalla monelle perheelle tärkeä kerho on lakkautettu. Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä toivoo, että perheiden erilaiset tarpeet jatkossa huomioidaan paremmin ja varmistetaan avoimen varhaiskasvatuksen kerhojen säilyttäminen.

Rakennetaan yhdessä taloudellisesti kestävää, turvallista ja toisista välittävää Tamperetta sekä meille että lapsillemme myös ensi vuonna.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kannattaa talousarvion hyväksymistä.

Sirpa Pursiainen-Hautala, kristillisdemokraatit

Piispainkokous on ehdottanut, että kirkko sallisi kaksi erillistä avioliittokäsitystä. Kristinuskon yksi perusopetuksesta on kuitenkin, ettei ihminen voi kulkea kahta tietä samanaikaisesti. Tämä totuus koskee myös kirkkoa. Yhteiskunnallista ja teologista avioliittokäsitystä ei tule sekoittaa toisiinsa.

On hämmentävää, että osa kirkon virkamiehistä haluaa ohittaa selkeästi teologisen kysymyksen. Raamatun mukaan avioliittokäsitys on aivan yksiselitteisesti naisen ja miehen välinen. Vihkimisessä siunataan naisen ja miehen välinen avioliitto. Tämä ei ole tasa-arvo kysymys, vaan tämä on teologinen ja uskonnollinen kysymys.

Viime vuosien aikana kirkossa on lisääntynyt tarve pyrkiä miellyttämään kaikkia. Tähän osaltaan vaikuttaa se, että monet eri poliittiset puolueet ovat vahvasti seurakuntien päätöksenteossa luottamustoimien kautta. Kristillisdemokraateilla ei ole omaa ryhmittymää päätöksenteossa seurakunnissa, vaikka niin usein juuri Kristillisdemokraatteja solvataan uskonnon ja politiikan sekoittamisesta.

Viime vuosina vaikuttaa siltä, että kirkon sisällä uskonto ja politiikka on haluttu vahvasti sekoittaa toisiinsa. Kirkon halutaan enenevissä määrin kantavan vastuuta ilmastosta, tasa-arvosta ja hyväntekeväisyydestä. Kirkko ja seurakunta tekevät luonnollisesti paljon monenlaista hyvää, sillä hyvän tekemisen tulee kummuta uskosta. Mutta kirkko ja seurakunta eivät ole olemassa ollakseen hyväntekeväisyysjärjestö, vaan pohjalla on nimenomaisesti kutsumus pitää evankeliumia yllä. Raamatun opetus ja kristittynä kasvamisen tukeminen ovat kirkon perustehtäviä. Kirkon ei tule luopua olemassaolonsa perustasta.

Kirkolliskokous lopulta päättää avioliittokäsityksestä. Mikäli kirkolliskokous päättäisi piispainkokouksen mukaisesti, olisi kirkko sekoittanut täysin yhteiskunnallisen ja teologisen avioliittokäsityksen. Tämän jälkeen olisi varsin todennäköistä, että kirkko jakautuisi kahtia.

Sirpa Pursiainen-Hautala, YTM

Messukylän seurakuntaneuvoston jäsen

Tampereen yhteisen kirkkovaltuuston jäsen

(Yhdistynyt seurakuntaväki)

Huolestuneena seuraan, kuinka oppositio asettuu voimakkaasti hallitusta vastaan ay-liikkeiden rinnalla, kun hallitus pyrkii etsimään keinoja valtion talouden tasapainottamiseen. Maailmantilanteessa, jossa Venäjä käy edelleen hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan on erittäin vaarallista kannustaa kansakuntaa asettumaan toisiaan vastaan tällä tavalla.

Talouden tasapainottaminen on äärimmäisen tärkeä turvallisuuspoliittinen kysymys. Maahan, joka ei hoida omaa talouttaan, on helpompi hyökätä kuin taloudellisessa tasapainossa olevaan maahan. Talous on väkisin taustalla turvaamassa rauhaa epävakaana aikana, sillä varautuminen mahdollisiin uhkiin vaatii vääjäämättä myös euroja. Lisäksi vain taloudellisesti hyvinvoiva yhteiskunta, jossa on työtä ja yrittäjyyttä, voi turvata kansalaisten hyvinvointipalvelut.

Aktiivinen pyrkimys hajottaa kansakuntaa erilaisiin leireihin ja olemaan toisiaan vastaan on erityisen vaarallista epävakaassa maailmanpoliittisessa tilanteessa. Viime hallituskaudella oli omat kriisinsä ja oppositio osasi tärkeissä asioissa olla yhdessä etsimässä ratkaisuja, vaikka ei kaikesta olisi ollut edes samaa mieltä. Itsenäisen valtion säilyttäminen vaatii vakautta ja myös nykyisen opposition tulee ymmärtää laittaa kansakunnan etu oman oppositiopolitiikan edelle. Voin vain kuvitella, kuinka Kremlin herrat hierovat tyytyväisenä käsiään, kun suomalaiset ihan itse aiheuttavat ristiriitaa kansakunnassa ilman, että edes hybridivaikuttamista tarvittaisiin.

Poliittisten lakkojen rajoittaminen on täysin perusteltua toteuttaa Suomessa. Taloudelliset vahingot ovat jo nyt merkittävät, mitä poliittisilla lakoilla on saatu aikaan. Viime viikot oikeastaan osoittavat sen, ettei tällä hetkellä vapaus ja vastuu kulje käsikädessä, kun kyseessä ovat poliittiset lakot. Oppositio yhdessä ay-liikkeiden kanssa reippaasti vääristää tulkintoja hallituksen tavoitteista ja tarpeista tehdä tarvittavia muutoksia.

Laitetaan kansakunnan etu omien etujen edelle.

Sirpa Pursiainen-Hautala, YTM

Kristillidemokraatit