Alhainen syntyvyys on Suomen yksi suurimmista yhteiskunnallisista haasteista. Tahaton lapsettomuus on kivuista suurin ja vanhemmaksi haluaminen on vanhempien päätös, mutta siitä huolimatta yhteiskunnallisesti tavoite syntyvyyden parantumisesta on yksi tärkeimmistä. Syntyvyyden parantumiseksi tulee tehdä kaikki mahdollinen.
On erittäin yllättävää, että vain 21 hyvinvointialuevaltuutettua kannatti strategian tasolle tavoitteen nostamista: ”Lapsimyönteisyyttä vahvistetaan. Tavoitellaan syntyvyyden parantumista”. Miten voi olla mahdollista, etteivät kaikki aluevaltuutetut ymmärrä, kuinka merkittävästä asiasta on kysymys?
Hyvinvointialue voi halutessaan merkittävällä tavalla lisätä lapsimyönteisyyttä sekä tehdä toimia syntyvyyden parantumiseksi. Äidin kokemukset raskausajan hoidosta, synnytyksestä ja tarvittavasta jälkihoidosta huolehtiminen vaikuttavat halukkuuteen synnyttää uudelleen. Vanhemman kokemus siitä, että oma lapsi saa tarvittaessa apua, hoitoa ja tukea vaikuttaa myös halukkuuteen saada lisää lapsia. Tämän lisäksi lapsimyönteisyys ja lasten näkökulma tule huomioida kaikissa palveluissa. Moni yksinhuoltaja asioi sosiaali- ja terveyspalveluissa lapsen kanssa, vaikka asia koskisi itseä. Se, kuinka vanhempi kokee pärjäävänsä arjessa lasten kanssa ja kuinka lapsiin suhtaudutaan, vaikuttavat osaltaan halukkuuteen saada lisää lapsia.
Hyvinvointialue toimii työnantajana monelle vanhemmalle. Työelämän joustot perheiden tilanteet huomioivaksi on yksi asia, mihin hyvinvointialue voi halutessaan vaikuttaa.
Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä esitti tavoitetta syntyvyyden parantumisesta strategiaan edellä mainituista syistä sekä siksi, että alhainen syntyvyys haastaa tulevaisuudessa koko yhteiskunnan olemassaolon. Ilman lapsia ei ole tulevaisuutta. Miten vastaamme väestön palvelutarpeeseen ja miten rahoitamme palvelut, mikäli emme saa syntyvyyttä parantumaan?
Sirpa Pursiainen-Hautala
Aluevaltuutettu, YTM
Kristillisdemokraattisen puolueen 2. varapuheenjohtaja
Vaikka Pormestari Nurminen veti Tampereen kaupungin hyvinvointisuunnitelmasta empatiataulukon pois, niin sitä kuvastava ongelma jäi kuitenkin edelleen jäljelle jäävään hyvinvointisuunnitelmaan. Ihmisten yksilöllisten tarpeiden huomioiminen pitää olla luonnollisesti osana palvelurakennetta ja meidän tulee varmistaa, että verovaroin kustannetut palvelut ovat kaikkien saavutettavissa. Me emme kuitenkaan voi lähteä jaottelemaan ihmisiä, eikä meidän tule luoda toiseutta.
Positiivisen erityiskohtelun tulee olla luonnollinen osa palvelujärjestelmää silloin, kun siihen on olemassa yksilöllinen tarve. Esimerkiksi vammaiselle henkilölle tulee tarjota tarvittaessa palkkatukea ja muuta yksilöllisesti tarvitsemaansa tukea työllistymiseen, se on aivan luonnollista. Me emme kuitenkaan voi niputtaa kaikkia vammaisia yhdeksi ryhmäksi. Kaikki jonkin vamman omaavat eivät tarvitse mitään tukea työllistyäkseen.
Identiteettiä ja myös toiseutta rakennetaan termeillä ja sitä rakennetaan puheessa. Meidän ei tule korostaa jatkuvasti sen pohtimista, kuuluuko henkilö johonkin vähemmistöön ja meidän ei tule jatkuvasti kysyä, että kokeeko joku tulevansa syrjityksi. Vaikka siis valmistelijoilla on varmasti hyvinvointisuunnitelmaa valmistellessa ollut hyvä tavoite, niin nyt nimenomaisesti on vaarana, että sillä luodaankin toiseutta rakenteisiin, toimintoihin ja puheisiin. Ei minun pidä uskovana joutua pohtimaan sitä, että olenko vähemmistöön kuuluva. Usko on yksi osa minua, joka totta kai vaikuttaa suuresti elämääni ja ajatteluuni, mutta ihmisenä minulla on aivan samanlaiset tarpeet kuin jollakin joka ei usko samalla tavalla kuin minä. Meidän ajattelumme ja palveluiden rakentamisen lähtökohtana tulee olla se, että palvelut on tarkoitettu kaikille tamperelaisille. Erilaisuuden etsimisen sijaan meidän tulee etsiä yhdistäviä tekijöitä – tätä korostaa myös kansainvälisesti arvostettu sosiologi ja kulttuurintutkija Stuart Hall.
Pidän myös huolestuttavana, että Nurminen ehdotti empatiataulun jatkojalostamista. Eli vaikka se nyt poistettiin hyvinvointisuunnitelmassa, vaikuttaa siltä, että siihen pohjautuva ajattelu ja ihmisten erottelu tulee olemaan pohjana siihen, miten palvelurakennetta ja Tamperetta rakennetaan tulevaisuudessa.
Ymmärtäisin, jos hyvinvointisuunnitelmassa olisi nostettu esille laajoja yhteiskunnallisesti vaikuttavia kokonaisuuksia ja tehty suunnitelma, kuinka näihin haasteisiin voidaan etsiä ratkaisuja palvelurakenteessa. Tällainen asia olisi ollut esimerkiksi syntyvyyden edistäminen. Sinänsä syrjimättömyyden tulee koskea jokaista tamperelaista. Ollaan aidosti yhdenvertaisia, kohdataan jokainen yksilönä ja vastataan jokaisen tamperelaisen palvelutarpeeseen.
Aamulehti on kiitettävän paljon uutisoinut Tampereen pormestari Ilmari Nurmisen tekemästä päätöksestä myöntää Gazan lapsille 50 000 euroa veronmaksajien rahoja. Uutisointi tosin on lähinnä kyseenalaistanut tätä päätöstä kohtaan annetun kritiikin ja Aamulehden pääkirjoituksessa viitattiin minunkin vain keräävän irtopisteitä kritisoidessani pormestarin päätöstä.
Me kaikki varmasti jaamme huolen maailman kaikkien lasten kokemasta väkivallasta niin Suomessa kuin ulkomailla. Humanitäärisen avun jakaminen ei ole lähtökohtaisesti kunnan tehtävä. Avustuksen myöntäminen Gazaan alueelle on kuitenkin erityisen kyseenalaista. On tärkeää ymmärtää annetun kritiikin moninaiset perustelut tässä asiassa, onhan kyse meidän verorahojen käytöstä.
Pormestarin täytyy olla tietoinen siitä, että Gazan alueella toimivat kansainväliset järjestöt joutuvat maksamaan Hamasille suojelurahaa kyetäkseen toimimaan Gazan alueella. Miten verovaroja voidaan edes harkita kohdennettavaksi alueelle, missä osa niistä päätyy suoraan terroristijärjestölle? Gazan alue on Hamasin vallassa. Hamas teloittaa omia kansalaisiaan, jotka kyseenalaistavat heidän toimintansa tai jotka eivät toimi heidän tahtonsa mukaisesti. Hamas käyttää siviilejä, myös lapsia, ihmiskilpinä. Tosiasiallisesti juuri tällaista toimintaa rahoitetaan myöntämällä rahaa kansainväliselle järjestölle, joka toimii alueella. Tämä on mielestäni kaikkein kriittisin syy, miksi tamperelaisten verovaroja ei tule myöntää avustuksena Gazan alueelle.
Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksen keskustelu myös osoitti sen, että avustuksen myöntämisessä on kyse nimenomaisesti poliittisesta kannanotosta. Keskustelussa nousi esille niin sanat riistopolitiikka kuin kansanmurha ja yhdellä valtuutetulla oli jopa kaulassaan Palestiinan tukihuivi. Kunnan toteuttama humanitaarinen toiminta ei saa sisältää ulkopoliittisia kannanottoja. Mielestäni avustuksen myöntäminen Gazan alueelle on itsessään ulkopoliittinen kannanotto. Mielestäni pormestarilla ei tulisi olla edes mahdollisuutta tehdä tällaisesta asiasta yksin päätöstä.
Valitettavasti meille Suomessa on annettu varsin värittynyt kuva Gazan tilanteesta. Tämä johtuu siitä, että monet tiedotusvälineet ovat käyttäneet Hamasin alaisia järjestöjä tietolähteinä. Ilahduttavaa on, että STT juuri myönsi, että heidän uutisointinsa Gazan alueesta on voinut antaa harhaanjohtavan kuvan tilanteesta. Brittilehti Telegraph on nostanut esille haasteen siitä, että moni media on sortunut levittämään Hamasin propagandaa totuutena. Kansainvälinen politiikka ja verovaroin myönnettävä humanitäärinen apu ovat valtion vastuulla, ja ihan syystäkin. En usko olevani ainoa, joka ei halua verovarojen päätyvän vähäisessäkään määrin terroristijärjestölle.
Pirha on saanut markkinaoikeudelta 500 000 euron seuraamusmaksun, sillä se on rikkonut julkisia hankintoja koskevia sääntöjä hankkiessaan ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen palveluita ilman kilpailutusta.
Palveluntuottajat esittivät kilpailutuksessa mittavan määrän, noin 150 kysymystä ja muutosehdotusta, mutta suureen osaan vastaus oli, ettei muutoksia kilpailutukseen tehdä. Palveluntuottajat viestivät vahvasti, että esitetty hinta puitesopimuksessa on liian alhainen. Itse henkilökohtaisesti lähestyin aluehallituksen jäseniä ja varajäseniä sekä virkamiehiä ja toin esille huolen, että esitetty hinta on liian alhainen. Vain Kristillisdemokraattien Riitta Kuismanen jätti aluehallituksessa päätöksestä eriävän mielipiteen. Kirjoitin myös päätöksentekijöille kilpailutuksen jälkeen seuraavasti: ”Pirha on kilpailuttanut 2800 ostopalvelupaikkaa, josta puolet paikoista jätettiin tarjoamatta tarjouspyynnön mahdottomuuden vuoksi. Edessä ei ole ainuttakaan lakiteknisestä ja julkisuuskuvan kannalta järkevää ratkaisua, jollei kilpailutusta järjestetä uudestaan.” Kilpailutusta ei haluttu järjestää uudelleen.
Pirhalla on nyt maan alimmat vuorokausihinnat puitesopimuksissa. Pirha alensi hintoja perustellen, että kaikki alentavat mitoitusta 0,6 tasolle. Tämähän ei ole mahdollista. Maan hallitus on todennut, ettei kaikissa yksikössä voida käyttää 0,6 mitoitusta asiakkaiden hoidon vaativuuden, tilojen tai muiden seikkojen vuoksi. Hallitus ei myöskään alentanut rahoitusta sen mukaan, että mitoitus olisi kaikissa yksiköissä 0,6, vaan arvioi vain kolmanneksen voivan alentaa mitoitusta.
Pirha on tekemässä nyt talousarviota. Olen nostanut toistuvasti esille huolen, että pienet palveluntuottajat tekevät nyt tappiota ympärivuorokautisen palveluasumisen tuottamisessa. Pirhalla on järjestämisvastuu. Miten voi olla mahdollista, että järjestämisvastuussa oleva taho pitää tietoisesti hinnat liian alhaisina? Palveluntuottajien pitää kyetä maksamaan palkat ihan yhtä lailla kuin hyvinvointialueenkin.
Pirha on toimittanut ministeriöön dokumentin, että ympärivuorokautinen palveluasuminen maksaa jopa 284,55 e/vrk vuonna 2024. Puitesopimuskilpailutuksen hinta palveluntuottajille on ollut 175 e/vrk. Vaikka tuosta 284,55 e hinnasta otettaisiin pitkä siivu pois, niin on huomioitava myös alv hyvitykset hyvinvointialueelle eli tuo puitesopimushinta onkin hyvinvointialueelle 5% vähemmän. Mikä selittää näin suuren hintaeron?
Miten Pirha järjestäjänä varmistaa, että meillä säilyy monituottajuus? Miten varmistetaan, että puitesopimuksessa mukana olevat ostopalvelut kykenevät tuottamaan palvelut lakisääteisesti näin alhaisella hinnalla? Miten on mahdollista, että säästöt kohdennetaan ostopalveluihin näin rajusti huomioimatta kokonaistaloutta?
Jo nyt asukaspaikoissa merkittävä määrä on tarjouskilpailun alkamisen jälkeen siirtynyt isoille toimijoille. Mikäli hintoja ei nosteta, joutuvat pienet toimijat valmistautumaan myymään sopimuskauden aikana toimintansa isoille yrityksille, lopettamaan ympärivuorokautisen palveluasumisen tuottamisen tai ajautuvat konkurssiin.
Pirha tuntuu esittävän ratkaisuksi palveluseteliä. Palveluseteli tarkoittaa kuitenkin sitä, että asukkaalle jää itselleen maksettavaksi palvelusetelin ylittävä osuus. Palvelusetelin maksimimäärä on 178 euroa ja palvelusetelipaikka saa periä maksimissaan 185 euron vuorokausihinnan. Isossa mittakaavassa palveluseteli ei ole ratkaisu tilanteeseen, sillä kaikilla ei ole siihen varaa.
Sirpa Pursiainen-Hautala, YTM
Pirkanmaan aluevaltuutettu, Kristillisdemokraatit
Kristillisdemokraattien puolueen varapuheenjohtaja
Verottaja on tehnyt seuraavanlaisen linjauksen ”Erilaisina palvelutaloina ja hoivakoteina toimivat rakennukset eivät ole asuintalovarauslain tarkoittamalla tavalla vakituisessa asumiskäytössä, sillä asukkaat asuvat tällaisissa rakennuksissa ensisijaisesti siellä tarjottavien palveluiden vuoksi ja kyse on pitkäaikaisista hoitopaikoista. Merkitystä ei ole sillä, että asukkaat ilmoittavat tällaisen huoneiston vakituiseksi asunnokseen. Koska palvelutalot ja hoivakodit eivät ole asuintalovarauslaissa tarkoitettuja asuinrakennuksia, yhteisö ei voi vähentää verotuksessa asuintalovarausta tällaisten rakennusten osalta.”
Kiinteistöjen eli vuokranantajien on varauduttava tuleviin korjauksiin. Verottajan linjaus johtaa siis siihen, että jos ja kun varautumista tehdään, maksetaan veroa kerätystä varautumisesta. Moni kohde on ARA rahoitettu ja asumisen kustannusten tulisi olla kohtuullista. Nyt siis yksityisten palveluntuottajien on pakko kerätä vuokria enemmän asukkailta, jotta saadaan kerättyä riittävä varautuminen korjauksiin ja lisäksi maksettua varautumisesta verot. Linjauksen vuoksi talousvaikutukset tulevat olemaan merkittävät.
Hyvinvointialueet eivät maksa veroja, joten verottajan linjaus kurjistaa palveluntuottajana toimivien yritysten asemaa merkittävästi. Onko verottajan tarkoitus nimenomaisesti lisätä hyvinvointialueiden oman tuotannon määrää? Tällä hetkellä hyvinvointialueiden oma tuotanto on jo lähtökohtaisesti kalliimpaa, eikä talousjohtamisen osaamista tunnu riittävästi olevan.
Miten verottaja voi tehdä tällaisen syrjivän päätöksen koskien palveluasumisen asukkaita ja todeta, etteivät he asu vakituisessa vuokraamassaan asunnossa? Tosiasiallisesti kyseessä on yleensä nimenomaisesti vakituinen asuminen. Etenkin ikääntyneet ja vammaiset asuvat yleensä palveluasumiseen kohdennetussa vuokra-asunnossa kuolemaansa asti. Palvelutarve ei saisi olla syrjinnän peruste. Palveluasumista ei voi verrata väliaikaiseen sairaalassa tai kuntoutuksessa olemiseen.
Palveluasumisen saajat tulkitaan KELA:ssa asumistuen saajiksi ja eläkkeensaajan asumistuen saajiksi. Miten voidaan asettaa muu vuokraustoiminta sekä palveluasumiseen kohdistettu vuokraustoiminta näin eriarvoiseen asemaan?
Verottajan tulkinnan mukaan luottamuksen suoja ei päde. Käytännössä siirtymäaikaa ei ole annettu. Valtio, hyvinvointialueet tai palveluntuottajat eivät ole käyneet asiasta keskustelua, eikä talouden näkökulmasta varautumista ja toiminnan muutoksia ole tehty. Tosiasiallisesti korjausvelat tulevat kasvamaan, sijoittavat vetäytyvät markkinoilta ja palveluasumisen tuottajien määrä vähenee eli hoivapaikat vähenevät, vaikka niistä on jo nyt pulaa.
Nyt pitäisi saada nopeasti verottajan tulkinta muuttumaan hoivakriisin välttämiseksi ja tarvittaessa lisätä lainsäädäntöön asuintalovaraus koskemaan myös palveluasumiseen tarkoitettuja kiinteistöjä.
Sirpa Pursiainen-Hautala, YTM
Ikääntyneiden asumispalveluyksikön toimitusjohtaja
Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä on tyytyväinen, että ikääntyneiden päivätoiminnan suunnitteluun otettiin aikalisä.
Ikääntyneiden päivätoiminta on sosiaalihuoltolain mukaista kuntouttavaa toimintaa. Päivätoiminnan tulee pohjautua ikääntyneiden yksilöllisiin tarpeisiin, myös läheisiä kuunnellen. Kasvokkainen päivätoiminta tulee turvata sitä tarvitseville. Kasvokkaiseen päivätoimintaan tulee turvata kuljetukset sitä tarvitseville. Etätoimintaa voidaan toki järjestää heille, joille se soveltuu ja jotka sitä haluavat.
Kasvokkaisen päivätoiminnan tärkeydestä kertoo myös se, että asian puolesta tehty vetoomus allekirjoittaneen ja Kristillisdemokraattien Elina Kähärin toimesta on kerännyt 6414 allekirjoitusta.
Päivätoiminta kannattelee monen huonokuntoisen kotona asumista ja antaa mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä varmistaa alan työntekijän säännöllisen tapaamisen. Toimintakyvyn heikkenemistä näin ollen seurataan. Säästäminen päivätoiminnasta väärällä tavalla johtaa moninkertaisiin kustannuksiin, jos henkilö joutuu siirtymään asumispalveluihin.
Esitys kasvokkaisen päivätoiminnan rajaamisesta kolmen kuukauden jaksoihin on erikoinen linjaus. Päivätoimintaa tarjotaan huonokuntoisille kotihoidon piirissä oleville vanhuksille, joista kukaan tuskin kuntoutuu kolmessa kuukaudessa. Byrokratia ja työmäärä vain lisääntyvät, jos uusia hakemuksia ja päätöksiä pitää tehdä kolmen kuukauden välein. Päätös päivätoiminnasta tulee tehdä vähintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, jotta kustannuksia ei synnytetä turhaan päätöksien tekemiseen ja jotta omaiset eivät kuormitu jatkuvista hakuprosesseista.
Omaishoitajien näkökulmaa ei ole arvioitu riittävästi. Omaishoitajille koko päivän kestävä päivätoiminta on mahdollistanut asioiden hoitamisen. Monella jaksaminen on jo nyt äärirajoilla. Jatkosuunnittelussa tulee kartoittaa, millaisella päivätoiminnalla voidaan tukea parhaiten omaishoitajien jaksamista ja vastata omaishoidettavien tarpeisiin. Kartoituksen tulee perustua omaishoitajien näkemykseen, ei viranomaisnäkemykseen.
Viimeiseksi Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä haluaa vielä tuoda esille, että ostopalvelut ovat tuottaneet päivätoimintaa pitkään, ja heillä on myös tähän soveltuvia tiloja. Asiakasnäkökulmasta ei ole tarkoituksenmukaista, että fyysinen palvelupiste ja siellä toimivat ihmiset kaikki muuttuvat. Nopealla aikataululla tulee kartoittaa ja yhdessä rakentaa palveluntuottajien kanssa päivätoiminnasta kokonaisuus, joka palvelee parhaiten ikääntyneiden yksiköllisiä tarpeita.
Lakisääteisen päivätoiminnan lisäksi on hyvä tehdä yhteistyötä kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen kanssa yksinäisyyden poistamiseksi ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Maan hallitusohjelmaan on kirjattu, että hyvinvointialueiden tulee vuodesta 2025 eteenpäin asteittain laskea ja julkaista omien sote-palveluidensa yksikkökustannushintoja. Kuluttaja- ja kilpailuvirasto on valtiovarainministeriön pyynnöstä lausunut, että aluekohtaisten yksikkökustannushintojen julkaiseminen olisi vahingollista hyvinvointialueille ja niitä ei tulisi vaatia.
Lausunnon perusteet näyttävät varsin poliittisilta ja vastuuttomiltakin. Hyvinvointialueet käyttävät niukkoja verovaroja sote-palveluiden järjestämiseen. Nykypäivänä palvelujen tuottamistapojen valinta pitää perustua myös taloudelliseen ymmärrykseen siitä, mitä hyvinvointialueet tuottavat itse ja mitä ostavat markkinoilta. Ajattelen vahvasti, ettei ole hyvää hallintotapaa tai julkisuuslain tai veronmaksajan edun mukaista, etteivät hyvinvointialueet julkaistaisi yksikkökustannushintoja eli tietoja siitä, miten verovaroja käytetään.
Lähes kaikkien hyvinvointialueiden itse laaditut strategiat myös painottavat vastuullista ja läpinäkyvää taloudenpitoa. Mikäli hyvinvointialue ei halua yksikkökustannushintoja laskea ja julkaista, herättää se kysymyksen siitä, että eikö taloutta sitten haluta hoitaa vastuullisesti ja avoimesti? Mikään sote-alan palveluntuntuottaja ei voisi toimia tietämättä, mitä kunkin palvelun tuottaminen maksaa. Miksi hyvinvointialue haluaisi salata yksikkökustannushinnat? Siksikö, että se paljastaisi oman tuotannon kalleuden ja haluttomuuden tai heikon osaamisen kehittää sitä tehokkaammaksi? Paljastaisiko kustannusyksikköhinnat kenties palveluihin jyvitettävän jotakin sellaisia hankintoja tai kuluja, joita ei haluta tuoda julkisuuteen? Nostaisiko yksikkökustannushinnat esille välillä varsin moniportaisen ja kalliin johtamisjärjestelmän?
Luonnollisesti hyvinvointialueet käyttävät ostopalveluja täydentämään omaa tuotantoa. Ymmärrän, että joissakin tilanteissa ja tietyssä määrin omaa tuotantoa tulee olla asiakas- ja potilasturvallisuuden takaamiseksi palvelujen saatavuuden varmistamisen näkökulmasta. Lisäksi ymmärrän sen, ettei kenellekään yksityiselle palveluntuottajalle tule antaa monopoliasemaa, joka mahdollistaisi hintojen ison nostamisen. Ei kuitenkaan saisi milloinkaan olla niin, että omaa tuotantoa pidetään ensisijaisena kaikissa tilanteissa, vaikka se olisi selkeästi kalliimpaa. Tai että päättäjille annetaan väärä kuva siitä, että kaikki ostopalvelutuotanto on omaa tuotantoa kalliimpaa. Kyse on kuitenkin siitä, kuinka meidän itse kunkin työssäkäyvän verovaroja käytetään. Ei saisi olla myöskään niin, että hyvinvointialueilla on valta polkea liian alhaisilla kattohinnoilla ostopalveluja tuottavia yrityksiä konkurssin tai pakkomyynnin partaalle.
Mielestäni on kaikkien etu, että hyvinvointialueet alkavat laskemaan ja julkaisemaan kustannusyksikköhintoja kuten hallitusohjelma edellyttää. Tämä mahdollistaa aidon tiedolla johtamisen sekä yhdistettynä palvelutarpeen arvioihin se lisää talouden ennustettavuutta. Samanaikaisesti pystytään yhä paremmin seuraamaan, mitä taloudellisia vaikutuksia on muutoksilla, joita palveluketjuissa tehdään. Kun kaikki hyvinvointialueet johtavat taloutta tietoon pohjautuen, kyemme myös aidosti paremmin parantamaan palvelujen laatua sekä varmistamaan talouden kantokyvyn. Me olemme kuitenkin vastuussa siitä, millaisen yhteiskunnan jätämme tuleville sukupolville.
Tässä syksyllä kirjoittamani mielipide, jota Aamulehti ei julkaissut.
Pirha julkaisi yritysvastaisen monituottajuusohjelman. Samanaikaisesti se valmisteli ikäihmisten ympärivuorokautisen asumispalvelujen kilpailutuksen. Aluehallitus teki hankintapäätöksen. Virkamiehet perustelivat vuorokausihinnan laskua henkilöstömitoituksen laskemisella. Hallituksen esitys on lain vähimmäismitoitus, mutta AVI vastaa luvista ja sen myötä myös kussakin yksikössä vaadittavasta mitoituksesta asukkaiden toimintakyvyn mukaisesti. Lisäksi hallituksen esityksessä myös nimenomaisesti todetaan, ettei kaikissa yksikössä voida käyttää 0,6 mitoitusta asiakkaiden hoidon vaativuuden, tilojen tai muiden seikkojen vuoksi. Hallitus ei myöskään esitä rahoituksen alentamista sen mukaan, että mitoitus olisi kaikissa yksiköissä 0,6. Hallituksen esityksessä ja ministeriön arvioissa henkilöstömitoitus laskee kuitenkin vain kolmanneksella palveluntuottajilla. Ihmettelen, miten Pirha on voinut kilpailuttaa ja tehdä hankintapäätöksen koko ikääntyneiden ympärivuorokautisen asumisen ostopalvelun 0,6 mitoitukseen perustuen.
Pirha on kilpailuttanut 2800 ostopalvelupaikkaa. Kilpailutuksessa asetettu kattohinta oli 175 €/vrk eli noin 10 €/vrk vähemmän, kuin nykyisissä sopimuksissa. On totta, että monet pienet paikalliset yritykset ovat jättäneet tarjouksen siinä pelossa, että muutoin toiminta pitäisi nopealla aikataululla myydä tai ajaa alas. Monet ovat laskeneet, että sopimuskauden aikana toiminta muuttuu reippaasti tappiolliseksi. Miten on mahdollista, että säästöt kohdennetaan ostopalveluihin näin rajusti samalla kun oma tuotanto saa maksaa yli 200 €/vrk? On myös käsittämätöntä, että edelleen IKI2035 ohjelmassa todetaan, että asiakasmäärän kasvu kohdistetaan ensisijaisesti omaan tuotantoon, vaikka oma tuotanto on huomattavasti ostopalveluja kalliimpaa.
0,6 hoitajamitoituksella tehtyjen kilpailutusten keskihinnat ovat seuraavat: Keski-Suomi 179,77 €, Kanta-Häme 184,2 €, Kymenlaakso 184,5 €. Olen vakavasti huolissani, että Pirhan toteuttaessa maan alhaisinta hintaa (175 €/vrk), se ajaa samalla pienet palveluntuottajat konkurssin partaalle sopimuskauden aikana. Tämä johtaa siihen, että isot toimijat saattavat ostaa pienet toimijat pois. On myös huomioitava, että merkittävä määrä asukaspaikkoja ei ole jättänyt tarjousta hinnan mahdottomuuden vuoksi.
Moni ikääntyneiden palvelukentällä toimiva yrittäjä kokee, ettei yritysten tuomaa aitoa huolta haluta kuulla. On myös erikoista, että Pirha ehdottaa 7,8 % henkilöstömenojen kasvua omaan tuotantoon samalla, kun se ajaa rajuja leikkauksia osaan ostopalveluja. Myös yritysten on maksettava henkilöstökulut.
Ikääntyneillä on lain mukaan oikeus heidän tarvitsemiinsa palveluihin. THL onkin antanut palautetta Pirhalle siitä, että täällä palveluiden peittävyys on vähentynyt keskimääräistä enemmän. IKI2035 ohjelmassa asetetut tavoitteet palvelujen peittävyydestä ovat inhimillisesti kestämättömiä.
Sirpa Pursiainen-Hautala, YTM, toimitusjohtaja
Aluevaltuutettu, monipalveluvaliokunnan jäsen (KD)
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, virkamiehet sekä hyvä yleisö
Kristillisdemokraatittien valtuustoryhmä kantaa totta kai huolta taloudesta. Olemme korostaneet tiedolla johtamisen merkitystä sekä esittäneet, että hyvinvointialue mahdollisimman pian laskee, kuinka paljon kustannusyksikköhinnat ovat, jotta talousarviot voidaan tehdä varmemmalle pohjalle ja jotta päätökset oman tuotannon ja ostopalvelujen kesken pohjautuvat tietoon.
Alijäämän kattamisvelvoitetta sekä lainanottovaltuuksiin liittyvien velvoitteiden lisäksi meidän tulee kuitenkin aina ja kaikissa tilanteissa turvata sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä määriteltyjen palvelujen saatavuus.
Kristillisdemokraatit ovat systemaattisesti puolustaneet ikäihmisten palveluita. Olemme esittäneet toistuvasti huolta IKI35 asetettuihin palvelujen peittävyyden tavoitteisiin, kuten myös alan asiantuntijat. Vielä enemmän huolta aiheuttaa se, ettei kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ole päästy edes näihin peittävyystavoitteisiin, kuten viime valtuuston kokouksessa kuulimme. Myös THL on kiinnittänyt huomiota siihen, että palveluiden peittävyys laskee Pirkanmaalla liian jyrkästi. Tämän päivän ikääntyneet ovat rakentaneet maamme. Meidän kunniatehtävämme pitäisi olla huolehtia heistä hyvin. Ikääntyneiden tulee saada tarpeen mukaisesti kotihoitoa, yhteisöllistä asumista sekä ympärivuorokautista palveluasumista. Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa hoitajia tulee olla jo lainkin mukaan tarvetta vastaava määrä. Tämä on budjettikysymys.
Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä esittää talousarvioon seuraavaa muutosta, joka liittyy talousarvion sivun 48 kokonaisuuteen. Muutos on seuraava:
”Ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen säästövelvoitetta tulee alentaa siten, että ostopalveluihin kohdennetaan 1 miljoona (kolmen miljoonan sijaan) ja omaan tuotantoon 2,2 miljoonaa (kuuden ja puolen miljoonan sijaan). Perusteena se, että ministeriö ja hallitus on arvioinut, että vain kolmannes yksiköistä voi alentaa hoitajamitoituksen uudistuvan lain 0,6 tasolle. Nyt tehty säästövelvoite pohjautuu arviolle, että kaikki alentavat mitoituksen 0,6 tasolle. Muutos katsotaan menojen lisäyksenä.”
Meillä on Pirkanmaalla erityisen haasteellinen huumeiden käyttötilanne. Valitettavasti huumehoito painottuu erittäin paljon korvaushoitoon. Viikko sitten tapasin erään arviolta alle kolmekymppisen Tamperelaisen. Hän olisi halunnut hoitoa, joka johtaa täysraittiuteen. Tällaista ei kuitenkaan hänelle tarjottu. Hänelle tarjottiin kolmatta kertaa pelkkää korvaushoitoa. Hän kertoi, että hän ei enää tuota hoitoa halunnut vastaanottaa. Hän oli omin päin lopettanut käytön ”kuin seinään”. Otin hanskan kädestäni ja onnittelin häntä ja totesin, että jos kukaan muu ei ole sanonut, niin olen sinusta ylpeä. Hän totesi, että samoin sanoi äiti. Todellisuudessa aineiden käytön lopettaminen seinään ei ole kovin helppoa, eivätkä kaikki siihen pysty. Meidän tulee kyetä parempaan. Jokainen käyttäjä on jonkun vanhemman lapsi. Jokaiselle käyttäjälle tulee heidän halutessaan mahdollistaa avun saanti kohti täysraittiutta.
Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä esittää s. 39 seuraavaa lisälausetta ”Lisätään raittiuteen tähtäävää vaikuttavaa lääkkeetöntä, toipumisorientoituneen mallin käyttöä.” Tämä lause tulisi seuraavan lauseen jälkeen: ”Päihdekuntoutuspalveluiden uuden kilpailutuksen mukainen toiminta alkaa.” Raittiuteen tähtäävän hoidon lisääminen ei lisää kuluja. Tosiasiallisesti ihmisen saavuttaessa täysraittius inhimillisen hyvän lisäksi euroja säästyy valtavasti. Sama lause löytyy maan hallitusohjelmasta.
Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä on tavannut aktiivisesti alueen ihmisiä vaalien välillä. Pirha on saanut osasta palvelujen toimivuudesta kehuja. Matkan varrella on tullut kuitenkin vastaan myös tilanteita, jotka kertovat siitä, etteivät kaikki ole saaneet lakisääteisiä palveluja. Itselleni henkilökohtaisesti tuli kuukauden sisällä lähipiirissä niin brutaali tilanne, että sellaista on edes vaikea käsittää. Vaikka olen saanut henkilöltä luvan kertoa hänen koko tarinansa, en mene nyt kuitenkaan yksityiskohtiin. Kysyn kuitenkin, miten voi olla mahdollista, ettei itsemurhaa yrittänyt henkilö saa tarvitsemaansa apua? Murtuneen mielen korjaaminen pitäisi olla yhtä tärkeää, kuin murtuneen jalan.
Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kantaa erityisesti huolta edellä mainittujen asiakasryhmien lakisääteisten palvelujen toteutumisesta: ikääntyneet, päihdekuntoutujat ja mielenterveyskuntoutujat. Tästä syystä esitämme seuraavaa pontta: ”Lakisääteiset palvelut tulee turvata kaikissa tilanteissa tarvetta vastaavasti, eikä asiakas- ja potilasturvallisuutta saa vaarantaa.”
Kyseinen ponsi alleviivaa sinänsä itsestään selvää lainsäädännön velvoitetta. Tämä ponsi voidaan nähdä tärkeänä tehdessä valintoja siitä, mihin rahaa tulee kohdentaa.
Vaikka nyt on ollut tarpeen nostaa esille tarvittavia muutoksia talousarvioon, totean vielä toistamiseen, että alueen asukkailta on tullut paljon myös hyvää palautetta etenkin terveydenhuollon palvelujen sekä erikoissairaanhoidon toimivuudesta. Myös digipalvelujen käyttäjät ovat antaneet paljon myönteistä palautetta.
Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä haluaa kiittää tehdystä yhteistyötä ja toivottaa Pirhan työntekijöille levollisia lomapäiviä sekä kaikille alueen asukkaille siunattua joulua.
Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuusto hyväksyi maanantaina 25.11 kokouksessa monituottajuusstrategian. Ensimmäiseksi toki mieleen tulee, että onpa hienoa ja edistyksellistä, että tällainen strategia on tehty. Moni yritys odotti tämän strategian valmistumista toiveikkaana. Valitettavasti kuitenkin strategian otsikko on varsin harhaanjohtajava. Tämän asiakirjan läpi luettuaan lukijalle viesti on selvä, nimestään huolimatta kyseessä on ostopalvelujen vähentämisstrategia.
Monituottajuuden tulisi olla jo arvo jo sinänsä. Aito monituottajuus on kumppanuutta. Yritykset toimivat kehittäjinä ja kirittäjinä. Monituottajuus tuo mukanaan asiakkaan valinnanvapauden.
Nyt strategiassa on selkeä näkökulma: Meillä on ongelma, kun meillä on ostopalveluja. Hyvinvointialueella nähdään ongelmaksi, että ostopalvelujen budjetti on ylittynyt.
Poliittisessa päätöksenteossa tulisi aina kiinnittää huomiota kokonaistalouteen. Päätösten tulisi perustua tietoon. Maan hallitusohjelmaan on kirjattu, että hyvinvointialueiden tulee selvittää ja julkaista kustannusyksikköhintoja. Vain tietämällä oman tuotannon kustannukset voidaan tehdä tietoon pohjautuvia valintoja talouden näkökulmasta: mitä palveluja tulee tuottaa itse ja mitä palveluja tulee ostaa. Ei päätöksenteon pohjana voi olla vain se peruste, että ostopalvelujen budjetti on ylittynyt. Olisiko budjetin ylityksen syynä kenties talousarvion alibudjetointi?
Miten on selitettävissä, että oman tuotannon henkilöstömenot kasvavat 7,3 %:lla, mutta ostopalveluissa kustannukset eivät saa lainkaan kasvaa? Sote-sektorilla henkilöstömenot ovat myös yrityksille suurin menoerä. Myös yritysten pitää maksaa henkilöstön palkkamenot.
On täysin käsittämätöntä, että aluevaltuutettujen enemmistö halusi päätöksellään linjata seuraavan valtuustokauden ajaksi strategian, jonka tavoitteena on vähentää ostopalveluja ja lisätä omaa tuotantoa kautta linjan, ilman tietoa todellisista kustannuksista. Monituottajuusstrategiassa myös linjataan, että ikäihmisten asumispalveluissa oman tuotannon suhteellista osuutta lisätään, vaikka yksityisiä sote työnantajia edustavan Hyvinvointiala Hali ry:n ja useiden hyvinvointialueiden omat laskelmat osoittavat oman tuotannon olevan huomattavasti kalliimpaa.
Kristillisdemokraattien valtuustoryhmänä esitimme seuraavan ponnen: ”Monituottajuusstrategia tulee päivittää ensi vuoden aikana, kun oman tuotannon kustannusyksikköhintoja saadaan valmistumaan. Strategian päivityksessä tulee huomioida vahvemmin oman tuotannon kustannukset sekä kustannusyksikköhintojen vertailut strategisiin linjauksiin samoin kuin se, että oman tuotannon ja ostopalveluiden kustannukset voivat vaihdella palveluittain.” Keskustan aluevaltuustoryhmä kannatti pontta sekä muutama yksittäinen poliitikko.
Taloudellisesti haasteellisessa ajassa, jossa tulee kyetä vastaamaan kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun tarpeisiin, on käsittämätöntä, ettei Pirkanmaalla yrittäjiä nähdä aidosti kumppaneina. On erittäin huolestuttavaa, ettei tietoa ja kokonaistaloutta huomioida päätöksenteossa. Tehty päätös voi johtaa nopealla aikataululla etenkin pienten järjestöpohjaisten palveluntuottajien poistumiseen sote-yrityskentältä. Myös moni isompi palveluntuottaja saattaa keskittyä tarjoamaan palveluja muualle. Pirha ei kykene mitenkään yksin palveluntarpeeseen vastaamaan.
Sirpa Pursiainen-Hautala 