Vaikka yleisesti ottaen olisi hyvä, ettei asioista säädettäisi liian tiukkaan lailla, on vanhustenhuollon käytäntö osoittanut sen, että myös tarkkaan säädettyä lainsäädäntöä tarvitaan.

Olen Superin kanssa samaa mieltä siitä, että hoitohenkilöstömitoituksen minimimäärät on kirjattava lakiin sekä laitos- että kotihoidossa. Hoitohenkilöstömitoituksessa totta kai tulee huomioida asiakkaiden hoidettavuuden taso suhteessa hoitajamäärään. Tämän lisäksi on ehdottoman tärkeää, että valtio puuttuu kuntien käytäntöihin, jotka vaarantavat huonokuntoisten ikäihmisten riittävän hoidon ja sekä käytänteet, jotka kohdistavat asiakkaalle liialliset maksut.

Moni kaupunki, kuten Tampere, on luullut avopalvelujen olevan halvempi ja laadukkaampi vaihtoehto huonokuntoisten ikäihmisten hoitoon. Laadukasta kotihoito on silloin, kun vanhuksen tuen tarpeisiin vastataan oikea-aikaisesti ja tarpeiden mukaisesti. Taloudellisesti kotihoito ei tule halvemmaksi huonokuntoisen ikäihmisen kohdalla muuta kuin silloin, kun tarvittavaa hoitoa ja huolenpitoa ei käytännössä turvata. Hyväkuntoiset vanhukset toki pärjäävät kotona. Tosiasiallisesti kuitenkin nyt kotiutetaan liian huonokuntoisia vanhuksia kotiin, jotka eivät pärjää kotihoidolta saamallaan tuella kotona. Hoitomuodon tulee aina vastata asiakkaan tarpeita. Eräs ikäihminen kertoi minulle samassa kerrostalossa asuvasta vanhuksesta, joka harhailee rollaattorin kanssa rappukäytävässä pelkkä vaippa päällään. Kotihoito käy häntä katsomassa päivittäin. Onko tämänkuntoisen vanhuksen oikea paikka olla kotona?

Tampereen kaupunki on keksinyt keinon siirtää kuluja enenevissä määrin vanhuksille itselleen sekä valtiolle. Vanhainkodit ja laitoskuntoutuspaikat on haluttu vaihtaa nimeltään tehostetuksi palveluasumiseksi, jotta vanhukset saavat asumislisää Kelalta ja jotta vanhuksilta voidaan pyytää erillinen maksu jokaisesta erillisestä palvelusta. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että hänen omaisuutensa hupenee siten, että vielä kotona asuvan puolison toimeentulo heikkenee ja puoliso joutuu miettimään jopa oman kotinsa myyntiä. Tämän päivän vanhukset ovat rakentaneet yhteiskuntamme. Meidän kunniatehtävämme on huolehtia heistä hyvin. Säästöjä on tehtävä, mutta huonokuntoiset ikäihmiset, jotka eivät pysty pitämään puoliaan on väärä säästökohde.