(Julkaistu Aamulehdessä 16.5.2016)

Viimeisten kahden vuoden aikana valtakunnallisesti on nostettu vahvasti esiin, kuinka hoidossa painopiste halutaan siirtää avopalveluihin. Vanhusten palveluissa tämä tarkoittaa painopisteen siirtämistä kotihoitoon. Äkkiseltään ajatus kuulostaakin erinomaiselta: kukapa ei haluaisi ikääntyä ja kuolla kotona? Kotihoito ja avopalvelut ovat erinomainen vaihtoehto silloin, kun hoito vastaa palvelutarvetta.

Tosiasiallisesti tiettyjen asiakasryhmien kohdalla tilanne on kuitenkin erittäin huolestuttava. Moni omainen on huolissaan ikääntyneestä sukulaisestaan, joka ei kykene enää itse arvioimaan, onko koti hänelle sopiva paikka asua. Esimerkiksi muistisairas henkilö ei kykene arvioimaan hoidon tarvettaan ja omaa toimintakykyään. Halu kotona asumiseen tällöin yleensä on vahva, sillä käsitys omasta toimintakyvystä ei vastaa todellisuutta. Tässä kohden on liian helppoa vetää mutkat suoriksi ja tehdä päätös, että asiakkaan omaa tahtoa on kunnioitettava. Onko päätöksenteon pohjalla tällöin todellinen palvelutarpeen arviointi vai ohjaako yleinen tahtotila säästöjen saavuttamiseksi päätöksentekoa? On helppoa, mutta julmaa kohdistaa säästöt heille, jotka eivät kykene puoliaan pitämään.

Silloin, kun asiakas tarvitsee ympärivuorokautista huolenpitoa, sellainen tulisi järjestää. Buumi poistaa laitospaikat ideologisen ajattelun pohjalta, on täysin järjetön ratkaisu. Ikäihmisten määrä kasvaa meillä Suomessa vääjäämättä. Tämän myötä kasvaa myös huonokuntoisten ikäihmisten määrä. Tämä on tilastollinen fakta, eikä mielipidekysymys. Nyt tulisi nimenomaisesti varautua tulevaan varmistamalla riittävä määrä ympärivuorokautista hoivaa tarjoavia yksikköjä. Toive siitä, että huonokuntoiset ikäihmiset pärjäävät yksin kotona tulevaisuudessa on utopiaa. Yhtä lailla on täysin tuulesta temmattu ajatus siitä, että kotona asuminen toisi aina säästöjä. Tai tuohan se, mikäli palvelutarvetta vastaavaa hoitoa ja huolenpitoa ei tarjota. Kotihoidon ja laitospalvelujen kustannuksista suhteessa palvelutarpeeseen on tehty tutkimuksia. Nämä osoittavat, että ideologinen ajattelu ei kohtaa todellisuutta. Sitran (2015) selvityksen, Laitoksesta kotiin – syntyikö säästöjä, mukaan: ”Tampereella on lähes 1 000 kotihoidon asiakasta, joiden hoitokustannukset ylittävät tehostetun palveluasumisen kustannukset. Kuusi prosenttia kotihoidon asiakkaista aiheuttaa neljänneksen kotihoidon hoitokäyntien kustannuksista ja 17 prosenttia puolet kustannuksista.”

Aluehallintovirasto teki keväällä 2016 valvonta – ja ohjauskäynnin Tampereelle koskien ikäihmisten palveluja ja etenkin kotihoidon palvelukokonaisuutta vuosi sitten tekemäni kantelun pohjalta. Aluehallintovirasto ei valvontakäyntejä huvinvuoksi tee. Aluehallintovirasto tekee syksyllä vielä uuden ohjaus- ja valvontakäynnin, jolloin aiheena on kotihoidon uudistettu organisointimalli. Aluehallintovirastoon voi tehdä kantelun silloin, kun arvioi, ettei kunta hoida vastuullaan olevaa tehtävää, kuten laadunvalvontaa, lain ja suositusten mukaisesti. Kunta vastaa itse tuottamiensa palvelujen laadusta sekä ostopalvelujen laadunvalvonnasta.

Kotihoidon tulee olla osa ikääntyneen ihmisen palveluketjua. Kotihoidolla voidaan vastata joidenkin ikäihmisten palvelutarpeeseen, muttei kaikkien. Ketään ei tule turhaan sairaalasängyssä makuuttaa, muttei ketään tule myöskään jättää heitteille. Kotihoitoa tulee kehittää siten, että asiakkaan palvelutarvetta arvioidaan jatkuvasti ja kotihoidon intensiivisyyttä tarpeen mukaan kasvatetaan. Tämän lisäksi tulee aina arvioida, mikä on asiakkaan kokonaistilanne, kyky arvioida omaa tilannettaan ja mikä on asiakkaan todellinen palvelutarve. Asiakkaan kuntoisuuden, tukiverkoston ja palvelukokonaisuuden pohjalta tulee arvioida, voidaanko kotihoidolla vastata palvelutarpeeseen? On myös erittäin tärkeää arvioida kotihoidon laatua ja kehittää sellainen palautejärjestelmä, jossa palautetta kerätään sekä työntekijöiltä että asiakkailta ja omaisilta. Kerätty palaute tulee analysoida ja kehittää palvelua sen mukaisesti. Meidän tuleekin kehittää palveluja ja palveluketjuja vastaamaan paremmin tarvetta. Oikea palvelu oikea-aikaisesti tuo mukanaan laadukkaita palveluketjuja sekä säästöjä.

Sirpa Pursiainen, YTM

Sosiaali- ja terveysalan opettaja